| 1 |
Tuli šygyzy; puvloissa lehet kellissyttih i harmettih; tuvli fataicci heidä i pyöritti vozduhua myötj. Lieni ylen vilu. Jygiet tuvcat pirotettih mualla to raista, to lunda, a aijalla istu broni i vilušta kaikkeh kidah bruakki. Brr! kylmähät yhenke mielenke täh viluh näh! Paha olieci ravkalla utjazella. Kerran ildapuoleh, konža taivahašša vielä oli päiväne, mecän taguada novzi ynnäh stuaja šuvrda, inoida linduo. Tämän šomehuzie linduloida utjane nikonža vielä ei nähnyn, - kaikin oldih, kun lumi valgiet, pitinke leppeinke kagloinke. Nämä oldih lebedit. Inoildi ravissen, hyö mahnittih hyvillä, šuvrilla šiibilöillä i lähtei viluloista logista lämbimih randoih, sinizen meren taguah. Hyö novštih yläh-yläh, a ravkkazen utjazen fatti maltamatoin trevoga. Hiän rubei pyörimäh veješšä, kuin pyörikkäne, oijendi kaglan i niin-že ravahti, da žen kuvlovahuoldi i inoildi, što ice pölläšty. Ah, hiän ei voinun ottua šilmie näistä šomista, ožakkahista linduloista, a konža hyö ynnäh peityttih nägövildä, hiän nirni suamoi pohjah, uicci järelläh päit i viikon ei voinnun maltevduo. |
| 2 |
Ei tiedän kunne hyö lennetäh, no hiän rubei šuaccomah heidä, kuin täh šuat ei šuannun nikedä ilmalla. Hiän šomuolla hiän ei zaviiduinun, hänellä i piäh ei tullun, što hiän voiccov olla tämän-že šomahuona, kuin hyö. Hiän ois bi ruadi, vain hotj utjat iccieštä ei tövkittäis händä. Ravkkane tuhmapäiväine utjane! Tuli vilu, pattoe talvi. Utjazella pidi lebävöttä uiksennella veješšä, štobi hänellä ei andua ynnäh jiädyö, no jogo yön jälgeh jiädymättömät paikat, missä hiän uiksendeli, liettih pienemmät i pienemmät. Kylmäi ših rukah, što äššen jiä halgieli. Utjane vaibumatta ruado luapazilla, no jälgiperäh sovsem kavotti kaiken viän, oijenduaci i kylmähti jiäh. Aivoin huomnekšella aštu šiiricci krestjuanina. Hiän dogadi jiäh kylmähtännyön utjazen, omalla puvhizella bašmakalla murendi jiän, otti puoliteh kuolluon linnun i šuatto kodih naizella. Utjane lämbieci. Lapšet viidumaidih kizualdua hänenke, a hänellä pokažieci, što hyö tahotah obiidie händä. Hiän pyörähti pölläššynnäštä i popadi kohti maijonke doiniekkah. |
| 3 |
O, muamozeni, mih rubei hiän pohodimah! Naine hiili-šipcoinke tavotteli händä, lapšet hypeldih, šorrellen toine toista, horhotettih i vinguttih. Hyvä, što ovi oli kahalleh, - utjane kocahaldi, luottuaci tuhjoloih, kohti sviežoilla - vašta langennuolla lumella, i pocti mielenmaltietta viikon, viikon veny šielä. Oliis liijakši igävä šanella kaikkih utjazen kummih i ei ožih näh tänä pattiena talvena. Konža päiväne tuaš rubei palavoittamah muada, hiän veny šuošša, kamišoissa. Ruvettih šoittelemah kivruzet. Tuli keviä. Utjane mahnildi šiibilöillä i läksi lendoh. Hänen šiivet oldih äijiä lujemmat iellistä, hyö humahettih i boiko otettih ielleh. Ei kerrin hiän maltevduo, kun jo ocuttieci šuvrešša savušša. Juablokkapuvt šeizottih ynnäh kattuacennuot kukilla; dušistoi sireni paineli omie pitkie zelenäzie okšie kizoran konuavan piällä. Ah, min hyvähyne oli täššä, kuin tuli keviän duvhulla! I kerdah trosnikka cašcašta uicellettih kolme valgieda inoida diguo. Hyö niin kebieldi i plavno uidih, ka kun libistih vettä myötj. |
| 4 |
Priäžän ta Matrossan kyläkoulujen opaštujat niise yhyttih projektiloih. Priäžäššä koululaiset ošallissuttih taulukkojen piirrokšien kilpailuh. Šen jälkeh piirrokšista valittih šopivat taulukot ta niillä kirjutettih šyömisien nimet. Nyt niitä taulukkoja šuau nähä Priäžän kaupoissa. Arvoštelijilla oli vaikie valita parahan projektin, šentäh hyö piätettih järještyä iänissykšen. Kaikilla miellyttih piirakat, kumpasilla Nuožjärven naiset kostitettih vierahie ta juuri tämä Kaššali rugehistu nimini projekti piäsiki voittajakši. Milma miellytti, jotta tänäpiänä tiälä kuulu niin äijän karjalaista pakinua šekä še, jotta nyt eryähissä kylissä on tiemerkkijä karjalan kielellä. Ne vielä kerran muissutetah rahvahalla, jotta Karjala on karjalaisien mua, korošti Jekaterina Jefremova, Melliččy-šiätijön toimitušjohtaja ta kilpailun järještäjä. Karjalan kieldy tihieh kilpailu oli järješšetty nellän järještön voimin, ne ollah: Karjalan Kielen Koti, Nuori Karjala, Melliččy-šiätijö šekä Kinnermän kylän Karjalan perinnön kannattamisen šiätijö. |
| 5 |
Projektin tarkotuš kylällä. Tänä vuotena šuomelaisugrilaisen muajilman kulttuuripiäkaupunkin arvošta finalissa kilpaili Kuhmo-kaupunki šekä kylät Sippola ta Vuokkiniemi. Šuomelaisien teema šuuntautu Kalevala-eepossah ta perintehien šäilyttämiseh. Vuokkiniemen kulttuurikylävuuvven teemana on karjalan kieli ta še teema on ennein kaikkie šuunnattu nuorilla. Šen šyynä on še, jotta hoti Vuokkiniemi onki elävä karjalaiskylä, missä vielä on löyvettävissä runonlaulajien perintö ta monet ruavahat kyläläiset ošatah karjalan kieltä, ka nuoret šuurin miärin keškenäh paissah venäjäkši. Kulttuurikylä vuuvven merkeissä projektin alkuhpanijat šuunnitellah järještyä karjalan kielen kurššija, esittyä näytelmie karjalan kielellä, kumpasih ošallissuttais nuoret ta koululaiset, pityä kaikenmoisie seminarija ta muasteri-oppija. Šamoin Vuokkiniemen projektin tarkotukšena on alovehellisen turismin kehittämini, mi vuoroštah vois tukie paikallista taloutta. Ta tietyšti, projektin tärkienä šuuntana on kielen ta kulttuurin popularisointi. |
| 6 |
Ekruanal sai nähtä kuvii da kuulta, kui kellot da kellozet pättih muuzikkah da pajoloih. Kuundelijat ristittyöt ylen äijäl kiitettih viizahii da äijän tiedäjii naizii: kirjastos ruadajat inehmizet ainos löytäh midägi mieldykiinnittäjiä. Jo kuudu enne sidä piduo kirjaston lugijat mielihyväl kačottih kellozien ozutteluu, kuduah pandih alavozelazen Nina Ivanovna Tennen kerättylöi da ruokos piettävii kellozii. Häi on kerännyh enämbän 200 kaikenjyttymiä kellostu: kuduatgo lahjoitettih, erähät naine osti iče. Kaikis suurin on kuulužu Valdaispäi tuodu, sen toi Ninale vävy. Kelluo on mondu luaduu: žiivatoin čomazienke, linnoin nimien da kuvazienke, loittos eläjien kanzoin azuttuu. Kui sanoi iče naine keriändy algavui vie silloi, konzu häi ruadoi alguškolas (nygöi häi on jo eläkkehel), konzu rubei käyttämäh niidy urokoil lapsien vagavuttamizekse, a sit andamah lahjakse yhtesruadajile – mugai meni maguh. Kirjaston ruadajat lahjoitettih Nina Ivanovnale vie eräs čoma hrustalis luajittu helevy kelloine kukkizenke. |
| 7 |
Ku muanruadai lienne olluh elokkahembi, hänen perehes čuajuu da koufiedu juodih kaksi-kolme kerdua päiväs. Ku lienne gostih tulluh hyvä dovariššu, susiedu, tuttavu, sit gostitandu oli loppumatoi. Salmenniškan voulostis muanruadajien hevot enimyölleh oldih Suomen roduu da raviet juoksemah. Sai diiviekseh niilöin ruttuo da tazastu juoksendua kaiken dorogan pitkyöl. Salmenniškan eläjät heboloi enimyölleh ostettih jarmankoil, Suomen rajan välil. Salmenniškas vahnas puuhizes kirikös oli kaksi pappii, kudualois yksi oli sigäläine. Monis perehis leivän vähys käski sen sijah syvvä midägi tostu. Mua ei olluh ylen hyvä. Mual ruadajes pidi panna äijy vägie, ku se oli ylen kivikäs, savikas da peskuhine enimyölleh Suomen rajahpäi. Pidi ajua kaskie da sijoilleh poltua leikattu meččy. Sie kasket ajettih harvah kivizen muan periä. Moizis kohtis enimyölleh istutettih hyvin kazvajua nagristu, kudai oli hyvänny syömizenny. Monis kohtis nagristu ei syödy, pastettih idujauhuo da azuttih vuassua. Tiä kylvettih ruistu, kagrua, ozrua, ga puaksuh uudine oli ylen pieni. |
| 8 |
Aleksandr Antonovič Belikov kuului Nevvostoliiton Leningruadan alovehen da Karjalan kanzoin Tutkimuskomissieh. Omien ruadomatkoin aigua häi luadi enämbän tuhattu fotokuvua, kudamis on nämmien alovehien eläjien kul'tuurua. Tiettäväine, ozutteluh on pandu kačottavakse fotokuvien koupiet. Net ollah luajittu Anuksen kanzallizen muzein koupielois. Ozuttelu avattih vie vuvvennu 2019, konzu avattihgi karjalaine gorničču Kotkatjärven kul'tuurutaloih. Fotokuvis voibi nähtä, kui elettih da ruattih kotkatjärveläzet mennyön vuozisuan allus. Nygöi kotkatjärveläzet tahtotah luadie muzei Kul'tuurutaloin toizes kerrokses: azuo ven'alazen päčin makiettu, panna kuožali, azettua skamn'at, kerätä sinne vahnoi vehkehii da ruadobrujii. Kul'tuurutaloin tilois on kirjasto, kylähalličus, feršalipunktu, sendäh sinne kävyy äijy rahvastu. Himoittas ku rahvas nähtäs da tiettäs oman rannan kul'tuurua da histouriedu. Tänäpäi olemmo keriämäs materjualua, toinah jo kahten vuvven peräs meil rodieu oma muzei, saneli Kotkatjärven kul'tuurutaloin johtai Jelena Nättijeva. |
| 9 |
Hyllätty hieru oli čoma enne. Erähien ristittyzien mieles, hierun nimi rodih kyläläzien neros, Päčys valutettih tervua da d'oktii erillizis päččilöis. Enne hierus oli kaksi puoldu: yhten puolen nimi oli Päčyt, toine oli korgiel selläl Omajärven rannas – Vdivino. Enne hierus elettih Tuttarevat, Anikkijevat, Andrejevat, Zaharovat, Jefremovat, kaikin nygöi virutah muas järvirinnal. Keskihieruu seizou časounu, se on vahnu, ga säilyi hyvin. Časounan tyves kazvetah juablokkupuut, ga vaiku yksi ainavo juablokku viruu puun ual, vikse kondiet syödih dostalit. Pyhä Miikul tuli meile abuh uvvessah – ni yhty kondiedu emmo vastannuh. Enne časounas oli kolme kelluo, kellojalloin pordahat jo pošti kogonah murettih. Kai časounan elot jo hävitettih. Ammui sit oldih suuret obrazat. Eräs obrazu oli puolitostu metrii piduhuttu da yksin metri levevytty, täkse päiviä jiädih vaik obrazan vestetyn kehyksen palazet. Konzutahto ammui sit kyläs elos kiehui, rahvas ruattih muaruadoloi, kazvettih ozrua da ruistu, piettih žiivattoi. |
| 10 |
Pihlajan luja puuaineh hyvin paššuau puukäsitöijen ta puuašteijen ruaka-ainehekši šekä huonehkalujen valmistamiseh. Taipumista keštäjyä pihlajua on käytetty lisäkši haravan piikkilöissä, šeiväšhypyššä šeipähänä, tuuli ta vesimelliččojen rattahien hampahina, kärryjen akšelina ta puujoušena šekä rejen aisoissa, vempelenä heposen val'l'ahissa. Pihlajan kuorta käytettih aikoinah nahkan parkkiainehena. Europpalaisešša kanšanperinteheššä pihlaja voit olla šuojana pahalta taikavoimalta, ta šentäh šitä on pietty tavallisena kävelykeppipuuna. Monissa starinoissa tietäjien taikašauvojaki valmissettih vain pihlajašta. Šuomelaiset on pietty pihlajua pyhänä, varšinki šemmoista, mi kašvau erityisissä paikoissa, esimerkiksi toisen puun runkošta taikka kallivon halkiemašša. Puista erikoisena piettih leppyä, kuušta, pihlajua, katajua ta koivuo. Onkivavakšiki kyllä paššuau vaikka mi puu, vain šilti hyvä tietäjä onkittaja luati šen ičelläh pihlajašta, tuomešta taikka koivušta, ajatellen, jotta šemmoni onki on parempi kalah. |
| 11 |
Dorogu kiändyy kuožalikandah Kudžan Semoi oli suurin kazvol, suuringi pardu hänel oli, daigi eli enämbän toizii, piäl 90 vuvven. Kiirehtämäs händy nikonzu en nähnyh, eini kielel kirmei olluh, aigazes huondestu myöhässäh ildua mies ainos oli liikkehel. Kolhozan aigua hänen huolen ual oldih hevot, niidy pidi syöttiä, juotattua, talvel heboloih näh purastuo kaidazet lähtiet, kezäl yölöikse työnnellä meččäh, a aijoi huondeksel kävvä hebozih, eččimäh niidy. Vahnettuu rubei jo pahoi nägemäh, voi sanuo, jo sogeni, no hallot talvekse iče halgai. Omahizet kerran taluttih Semoi-died'oidu Petroskoil očkii suamah, vaiku kodvaine ne autettih. Linnaspäi tulduu häi löyhkäldih Miitrei-susiedal, ku rubei vähästy parembi nägemäh. Hänelgi oli jo huonottavu nägö, himoitteli očkat suaha, sendäh rubei kyzelemäh Semoil, kui löydiä se kohtu, kus očkii annetah. Semoi nevvoi: "Lähtet avtobusas, palazen astut ylämägeh, sit dorogu kiändyy kuožalikandah, koin seinät ollah st'oklahizet. Se on moine korgei kodi, ga ku kohotat piän levohpäi - hattu piäs pakkuu. Vot sit kois annetah očkii". |
| 12 |
Täsgi meni meijän lapsusaigu da školasopastunduvuvvet. Lena oli ylen kirkei, mielevy, pagizii lapsi. Häi suvaičči juoksendella, kižata, kävvä kezoile, elostua tyttilöinke, kabrastella omua kodastu da taloin pertilöi. Sizär aijoi opastui lugemah, joudaval aijal ainos livaili kniigoi. Kotkatjärven školah häi mieldyi, kui myögi, vahnembat sizäret, a opastui vie parembi meidy – vaiku viidozih, loppi opastundan medalinke. Enämbäl kaikkie häi suvaičči kieli-urokkoi – suomen, anglien, ven'an da karjalan kieldy, kuduadu vaste zavodittih opastua školas. Meijän pereh gu oli umbiliygiläine, ga sit kois ainos pagizimmo buaban kielel. Jälles školua Lena meni opastumah, kui myögi, Petroskoin yliopistoh, vai Suomelas-ugrilaizele tiedokunnale. Siegi oli parahannu opastujannu, sai ruskien diploman da tuli omah školah opastamah suomen kieldy. Toiči, konzu ei täydynyh ruadomiäriä, puutuigi opastua anglien, ven'an kieldy da literatuurua. Hyväs ruavos Jelena Vasiljevna Rodionova sai äijän kiitändykirjastu. |
| 13 |
Šyyškuun viimesenä pyhäpäivänä Venäjällä päiväkotien ruatajat juhlitah omua ammattipruasniekkua. Täh ammattih tullah hyväntahtoset, huolikkahat, vaštuulliset tulijista šukupolvista ihmiset. Hyö valittih vaikie ammatti ta annetah šillä omua šieluo. Kalevalan paivakojin kašvattaja Žanna Tikkanen valičči tämän ammatin 18 vuotta takaperin. Šitä ennein hiän ruato koulušša liikunnan opaštajana. Šiita, jotta hiän haluou ruatua lapšien kera Žanna tiesi vielä koulušša opaštuos's'a. Hiän kašvo šuurešša pereheššä. Lapšuošša tytön ympari aina oli äijän lapšie ta hyö tykättih leikkie Žannan kekšimih pelilöih. Voit olla šen takie tuliki halu ruatua lapšien kera. Konša Kalevalašša ruvettih valmistautumah toisen kielipešän avuamiseh, niin Annika Pasanen, kumpani oli näijen kielipešien alkuhpanijana, ehotti miula tulla šinne kašvattajakši. Mie šuoššuin, šentäh kun jo ajattelin šiitä, jotta pitäy vaihtua ammatti. Ruavoin parissa Jelena Andrejevna Gritsenkon kera, hiän šitä ennein jo ruato päiväkojissa ta hyvin autto milma tulla ammattih, kerto Žanna Unovna. |
| 14 |
Kezä tänävuon oli hyvä niilöile, ket ollah rakkahat muaruadoloh: täydyigo räkkie, täydyigo vihmua, dai tässäh vie pyzyy lämmin siä. Sit vai kazvetah ouvešit, kypsetäh muarjat, kukitah kukat. Vaigu mennyöl nedälil tuldih viluttavat tuulet, zavodittih ruskottua da keldavuo puuloin lehtet, rubei tundumah sygyzyn hengi. Sit rodih himo pidiä kezäruadoloin yhtehvedo, ozuttua iččie da kaččuo toizii. Vie ei ammui täl aigua Anuksen piiris piettih maidofestivualiloi, puaksuh net oldih Alavozes, gu tiä on suuri žiivatoinkazvatandukompleksu, kudai hommuau maiduo Olonija-maidozavodah niškoi. Nygöi nečen koronaviirusan periä pidäy kieldävyö suuris pruazniekois, ga Alavozen kul'tuurukoin ruadajil rodih himo azuo Čirpipiirai-pruazniekku omas kyläs. Vie himoitti uvvisttua konsertulava, kudai suadih Komfortuymbäristö-programman avul. Se nostettih kylän stadionan tyveh, kus jo kolmattu vuottu toimiu lapsienkižuandukohtu, ollah trenažourat da talvel – luistelikko, jalgumiäččyh kižuajat sežo kävväh tänne harjaitteluloih. |
| 15 |
Nuorimile kilbuniekoile – 4-6 vuodizile lapsile, tietäväine, autettih vahnembat, ga sit pahua ei ole, anna vai perehet yhtytäh hyvih dieloloih. Toizekse, nygyaigazet tehnolougiet: ei vai yhtel mualal da erivärihizil lehtyžil azutut ruostienkarvazen Sygyzy-neidizen kuvat, ylen hyvin nävytäh heinät, oksat, jyvät, hernehet. Kaččojat kodvan seizottih aijan ies da selliteltih kui da mis ollah azuttu mieldykiinittäjät kuvat. Yhteltiedy kirjaston ruadai Svetlana Šumilova lapsienke čomendi puudu piirustettuloil täs sygyzylehtil. Lapsil ei olluh tiä atkal. Tatjana Mihailovna Jušina ruadopajas tarkah opasti azumah karjalastu zernovuška-tyttii jo ennepäi varustettulois materjualois. Jälgimiäččylagevon reunal käveli kolme kozastu, kuduat tuodih Rajakonnuspäi Svetlana da Maksim Nevzorovat, hyö vie myödih kozan maiduo da omien kanoin jäiččiä, net kai ylen terväzeh heil ostettih. Kul'tuurukoin johtai Ol'ga Bogdanova kučui lapsii karjalazih kižoih, a sit keräi kai nuoret dai vahnembat "Kaikis suurimah kruugah". |
| 16 |
Šamoin nämä puut hyvin šovitah venehien rakentamiseh. Još hyväštä puušta luajittuo venehtä hoitua ta tervata ajoissa, šitä voit käyttyä 25 vuotta varmašti. Mie iče voin valita šemmosie šopivie puita, šilmä jo näköy mi mänty paššuau. Šen pitäy olla tašasena ta šen ymmärrät, kun tiijät mimmoni kuori pitäy olla puulla, ka jokahini et voi ymmärtyä ta nähä šitä, šelittäy Taito Toivovič. Jyškyjärvi on tunnettu omilla venehien rakentajilla. Nyt heitä kyläššä jäi viisi ta Taito Malinen on kaikista vanhin. Muasteri kerto, jotta opaštu ompelomah venehie, kun kyläššä oli mečän uitto. Šilloin piti rakentua 40 venehtä vuuvvešša, niitä äijän tarvittih, šentäh kun ne rikottih ušein ta uitto oli šuuri, äijän ihmistä ruato šielä. Yhen venehen nyt mie voin luatie kymmeneššä päiväššä, a šilloin šain ni netäliššä keritä, muistelou Taito Malinen. Jyškyjärven venehen muoto käytettih jo ammusista ajoista, šitä vuuvvešta vuoteh parennettih meijän piirin muasterit, kumpasilla veneh tarvičči, jotta šoutua jokie myöten. |
| 17 |
Puiston šuurin joki on Oulanka, še virtuau Puanajärven läpi. Järven rannoilla ennein eli šuomelaisie ta noin kymmennen kilometrin piäššä itäh päin Oulankan rannoilla Vartiolammen kyläššä elettih karjalaiset. Šekä Vartiolammešša, jotta Arolašša – yheššä entisistä šuomelaisista huuttoriloista – uuvveštah rakennettih taloja, šentäh kun šovan aikana kaikki talot oli rikottu ta šovan jälkeh rahvaš ei myöššytty omih kylih. Puanajärven kanšallispuistošša on kaunis ta mahtava Kivakkatunturi-vuara. Vuaralta on komiet näköalat, erityisešti Piäjärven šuuntah, kumpaset konšana ei unohuta. Pohjoselta näkyy Oulankajoki ta Kivakkakoški, luuvvehen puolelta – entisen Vartiolampi-kylän pellot, a länneštä – Karjalan korkein Nuorunen-vuara. Puanajärven kanšallispuistošša, kun ei missänä muuvvalla, kaupunkimukavukših tottunut ihmini voit jiähä luonnon kera kahen kešen, loittona sivilisatijošta, ilman šähkyö, telefonie ta muita nykyelämän tarpehie. Puanajärven puistošša joka ihmini löytäy ičellä kohan, kumpani antau voimua hänen šielulla. |
| 18 |
Heinäkuun alušša ilmešty Irinan luatima Tverinkarjalan kielioppi. Tverinkarjalan kielioppi-kirja on painettu Karjalan tietokeškukšen kuštantamošša Presidentin granttien šiätijön avulla. Irina Petrovnan uuši kirja on teorettini tutkimuš, kumpasešša on esitetty nykyaikasen tverinkarjalan piäšiäntöjä ta normija. Kirja on tarkotettu tverinkarjalan kurššien opaštajilla ta opaštujilla šekä niillä, ket iče opaššetah kieltä. Tverinkarjalan kielioppi on Novak Irinan pitän ta čopakan ruavon tuloš. Hiän on tutkin tverinkarjalan murrehta jo 11 vuotta ta opaštan šitä Tverin alovehella piettävillä kurššiloilla jo viisi vuotta. Kurššija varoin Irina Petrovna valmistau kieliopillista ainehistuo. Rupesin kirjuttamah tätä kirjua viime vuuvven talvikuušša Kozlovo-kylän seminarin jälkeh, mih otti ošua kielentutkijie, opaštajie, opaštujie. Opaštajat valitettih šitä, jotta kielen opaštamini on heilä vaikieta, šentäh kun hyö ei täyšin tiijetä kielioppie eikä voija šelittyä oikein. Hyö tarvittih kielioppie, kertou kirjan luatija. |
| 19 |
Rahvas sanotah, ku parahat kezoirannat ollah Vit'azevo-kyläs. Ga myö emmo puuttunuh sih kyläh, lövvimmö hyvät kezoirannat ihan Anapan linnas. Enzimäi myö lähtimmö Korgei randu-čärikezoirandah. Se ei miellytännyh meidy, liijan kaidu da ylen äijy rahvastu. Dai kivikkyö en suvaiče – kibei on astuo. Sit lähtimmö Anapan piälimäzeh kezoirandah, se on hiekkurandu, ga rahvastu on sežo äijy. Ga ku astuo piälimäzes kezoirannas oigieh puoleh päi, voibi löydiä hyvät paikat. Meijän mieles paras kezoirandu on Voshod-hotellin rinnas. Ole valmis, ku vies voibi olla vihanduliivoi, ga net ollah randua lähäl, pidäy vai uijella vähästy loitomba rannaspäi. Anapa ei ole suuri linnu, kezoirandassah voibi astuo jallai. Gu lähtenet randah mašinal libo avtoubusal, ole valmis seizomah probkas, tiet ollah tävvet mašinua. Anapaspäi voibi kävvä Azovan meren rannalegi, matku on läs 50 kilometrii. Parembi on lähtie Temr'ukah da siepäi lähälolijah Golubitskaja-stanitsah. Golubitskajas on hyvä hiekkukezoirandu, sie on vähä rahvastu da vezi on lämmembi, migu Mustas meres. |
Комментарии