| 1 |
Ihmiset kuin mantraa Sitä toistelee, Entäs jos sen voima Niin vain vähenee? En sitä suurta sanaa Tahtois kuluttaa, Enkä sanoo ääneen, En ees kirjoittaa. Kuin karhuemo pentujaan Ja luoja luomiaan, niin Minä sinua vaan. Vaik leipä loppuis, vesikin, Yksi pysyis kuitenkin: Minä sinua vaan. Minä sinua vaan. Ja jos joku päivä Sinä enää et, Sittenkin ois mulla Selvät sävelet. Vaihtokauppaa käyvät Toiset tunteillaan, Minä tiedän että Sua ainiaan. Kuin karhuemo pentujaan Ja luoja luomiaan, niin Minä sinua vaan. Vaik leipä loppuis, vesikin, Yksi pysyis kuitenkin: Minä sinua vaan. Ja jos joskus syliin mustan maan Mä sua joudun kantamaan Niin minä sinua vaan. Kuin karhuemo pentujaan Ja luoja luomiaan, niin Minä sinua vaan. Vaik leipä loppuis, vesikin, Yksi pysyis kuitenkin: Minä sinua vaan. Ja jos joskus syliin mustan maan Mä sua joudun kantamaan Niin minä sinua vaan. Vaik leipä loppuis, vesikin, Yksi pysyis kuitenkin: Minä sinua vaan. |
Комментарии