| 1 |
Vanhempien pitäisi ajatella tarkasti, ennen kuin antavat lapselleen nimen. Hänen nimekseen tuli Jeremias Joukahainen seuraavasta syystä: päivää ennen kastetilaisuutta nuori isä oli juhlinut raskaasti muutamien liiketovereittensa seurassa. |
| 2 |
Hän maksoi siitä myös täyden huviveron: otti nöyrästi vastaan vaimonsa sanatulvan, jossa vihreä aviomies kuvattiin maailman viheliäisimmäksi olioksi. Kun sirkeäsilmäinen poikalapsi sitten vietiin kastettavaksi, aviopuolisot murjottivat. |
| 3 |
Hän alkoi jo olla siinä iässä, jolloin mieheltä lähtee hiukset, hampaat ja turhat illuusiot. Hän säilytti ne kaikki ja antautui sanomalehtimieheksi. Äidin kuoltua isä joutui köyhäinkotiin, mutta siitä huolimatta Jere ei mennyt naimisiin. |
| 4 |
Jere Suomalainen toimi Päivän Sanomien ulkomaanosastolla. Koska hän oli luonteeltaan lukumies, hän joutui ottamaan osaa kahteen sotaan. Hän palveli uskollisesti pataljoonan keittiössä ja komppanian kirjurina, kuten ainakin lukumiehet, ja yleni korpraaliksi viikkoa ennen kotiuttamista. |
| 5 |
Rauhan tultua Päivän Sanomat lähetti hänet kirjeenvaihtajakseen Lontooseen. Vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin takaisin, koska hän oli lähettänyt kirjeitä vain parille tuttavalleen. Hän oli sanomalehtimiehenä täysin tuntematon, aivan niin kuin monet kuuluisat kirjailijat. |
| 6 |
Jere Suomalainen joutui maineen valokehään. Muuan kuusamolainen maallikkosaarnaaja julisti Jere Suomalaisen 'maailman suurimmaksi totuudenpuhujaksi', kun taas raastuvanoikeus oli sitä mieltä, että maisteri Suomalainen menettää ennen pitkää vapautensa 'maailman suurimpana valehtelijana'. |
| 7 |
Mutta Jerellä oli vielä runsaasti sanottavaa, runsaammin kuin virkulla viljaa ja laiskalla sontaa. Ja hän sanoi. Sen jälkeen hänen aikansa kului joutilaisuutta lopetellessa Katajanokan vankilassa. Kahdeksan kuukautta hän oli äänetön. |
| 8 |
Ja niin kävi, että kohtalo sylkäisi sormeensa ja käänsi lehteä — käyttääksemme kansankirjailija Henrikki Juutilaisen sanoja. Mr. Isaac Riversistä ja sanomalehtimies Jere Suomalaisesta tuli hyvät ystävät. Jere päätti tosissaan ryhtyä maailmankansalaiseksi, ja Mr. |
| 9 |
— Pääasia, että olen jossakin maailman suurin, vastasi Jere. — Te ette ole koskaan tyytyväinen, jatkoi yksitoistakertainen kunniatohtori syytöstulvaansa. — Teidän pitäisi saada taivaan ilmapiiri ja helvetistä toveriseura, ennen kuin olisitte tyytyväinen. |
| 10 |
— Herra maisteri, hän äänsi hiukan ivallisesti. — Ranskalaisilla on tapana sanoa, että paras lääke hilseeseen on giljotiini. Minä sanon nyt teille, että paras tapa hylätä totuus on erota heti Totuuden Sanomain palveluksesta eikä odottaa siirtolaispassia. |
| 11 |
Siirtolaiselämän vaikuttavin kohokohta on laivan saapuminen New Yorkin satamaan. Mutta koska tästä aiheesta on jo tähän mennessä kirjoitettu yli kuusikymmentätuhatta matkakertomusta ja sama verta esittelyvihkosia, rajoitumme vain kuvaamaan Mr. |
| 12 |
Herttaisten muodollisuuksien jälkeen viranomaiset toivottivat Jerryn tervetulleeksi uuteen maahan ja työnsivät hänet rannalla odottavan Isaac Riversin hoivaan. Mr. Rivers oli synnynnäinen optimisti: hän näki aina ihmisten vastoinkäymisissä valopuolia. |
| 13 |
He olivat onnellisesti päässeet Brooklynin puolelle ja lähestyivät Neljättäkymmenettäensimmäistä katua. Samassa liikenne pysähtyi. Autojen merkinantotorvet aloittivat korvia vihlovan toitotuksen. Yltyvää melua säestivät vihellykset ja huudot. |
| 14 |
Mr. Rivers kaivoi taskustaan kynsiviilan ja ryhtyi puhdistamaan kynsiään, mutta Jerry luki päivän tekstiä: Tulkaa kuulemaan pastori Petersenin voimakasta julistusta. Hän on yhdentoista lapsen isä ja äskettäin palannut lähetysmatkaltaan Afrikasta. |
| 15 |
Kauniiden uimapukutyttöjen kulkue jatkui. Vähitellen Jerry teki mielenkiintoisen havainnon: kaikki kulkueen tytöt olivat toistensa näköisiä. Mr. Rivers selitti viisaasti, että samannäköisyys Ovjohtui yleisestä standardista, josta ei ollut lupa poiketa. |
| 16 |
Kulkueen loppupää alkoi lähestyä, sillä ihmisten suosionosoitukset ja vihellykset yltyivät. Viimeisenä marssi esiin kymmenen vaaleaksi värjättyä sisarta, jotka kantoivat päänsä yllä julistetta: Tämän mainoskulkueen ovat järjestäneet ja rahoittaneet seuraavat liikkeet ja yhtiöt. |
| 17 |
Mr. Rivers asui talon ensimmäisessä kerroksessa. Hänen asuntonsa ovella oli metallinen nimilaatta: Tohtori Isaac Rivers, Kiropraktikko. Vastaanotto joka päivä. Nimilaatan viereen oli nastalla kiinnitetty pieni paperilappu 'Tänään ei ole vastaanottoa'. |
| 18 |
Jerry tunsi syvää myötätuntoa miestä kohtaan, joka oli uhrannut päivän ja vieläpä dollareitakin hänen vuokseen. Jerry tiesi, ettei rahalla ollut mitään uskontoa: se teki työtä ja kasvoi korkoa niin pyhänä kuin arkenakin. Ihmiset eivät ansainneet rahaa, he 'tekivät' sitä. |
| 19 |
Mr. Riversin lääkärinkoti oli Mr. Finnille miellyttävä yllätys. Viiden huoneen asunto oli hyvän standardin mukaan kalustettu, ilmava ja siisti. Keittiö oli kuin pikkarainen laboratorio, ja lääkärin vastaanottohuone muistutti erehdyttävästi lääkärin vastaanottohuonetta. |
| 20 |
Miehet ovat sangen mielenkiintoisia silloin, kun heillä on tulevaisuus, naiset taas silloin, kun heillä on menneisyys. Jerry epäili, ettei hänelle ollut kumpaakaan. Hänen menneisyytensä päättyi silloin, kun hänestä otettiin sormenjäljet, ja tulevaisuus pysähtyi kiropraktiikkaan. |
| 21 |
Jerry oli vähällä loukkaantua, mutta sitten hän muisti olevansa maailmankansalainen, joka ei saa ajatella eikä tuntea kansallisesti. Hän nousi ja pysähtyi ikkunan ääreen silmäilemään Brooklynin katukuvaa. Autot liikkuivat yhtenäisenä hyytelönä, ja jalkakäytävillä oli tungosta. |
| 22 |
Hiostavan lämmin elokuun päivä lemusi asfaltilta. Ihmiset palasivat työstään ja kiiruhtivat koteihinsa kasvattamaan lapsiaan. Jerry pysähtyi silmäilemään näyteikkunoita ja sai töytäisyjä vasemmalta ja oikealta. New Yorkin makuuhuoneessa oli ahdasta. |
| 23 |
Jerry Finn oli pohjimmaltaan herkkä luonne. Hän rakasti lintuja ja lapsia: kyyhkyset tiesivät rauhaa ja lapset toivat vanhemmilleen veronalennuksia. Jerry taputti itkevää lasta olalle ja uteli tämän tuskan ja kärsimyksen syitä. |
| 24 |
Muuan syrjäkadun asukki astui poikkiteloin Jerryn eteen ja vaati savuketta. Jerry antoi ja muisti samalla Mr. Riversin viisaan neuvon: hanki itsellesi ase, sillä joka päivä tapahtuu jotakin. Jerry kammosi aseita. Hän oli suorittanut asevelvollisuutensakin aseettomana. |
| 25 |
Alkoi hämärtyä. Jerry kääntyi takaisin ja koetti kulkea mahdollisimman lähellä ajotien reunaa. Samassa hänen katseensa kiinnittyi pienen lelukaupan näyteikkunaan. Ja katso: hän teki oivallisen löydön. Ikkunassa oli runsaan rihkaman keskellä pikkarainen vasara. |
| 26 |
Jerry muisti elävästi suutari Joonas Suhosen, joka harjoitti suutarinliikettä lähellä Kuopion kaupunkia. Pieni, hintelä mies. Puolentoista metrin korkuinen. Joonas Suhonen kantoi aina povitaskussaan vasaraa. Itsepuolustustarkoituksessa. |
| 27 |
Kauppias oli jo ikämies, laiha ja ryppyinen. Oli helppo havaita, että hän hallitsi ammattinsa. Hän oli kohtelias katketakseen, nöyrä ja puhelias. Hänen kasvonsa muistuttivat kuivattua luumua, joka on joskus nähnyt aurinkoisiakin päiviä. |
| 28 |
— Niin, katsokaas, jatkoi vanha mies joustavasti, minä tapaan niin paljon ihmisiä, että tiedän heidän ammattinsa käsistä ja puhetavasta. Teillä on opettajan kädet ja puhetapa. Eipä silti. Minunkin poikani ovat yliopistossa. Frank on nyt kolmatta ja Edwin toista vuotta. |
| 29 |
— Eikö heidän tähtäimessään ole mitään elämänuraa? Lelukauppias katsoi nyt velvollisuudekseen hämmästyä. Hän silmäili Jerryn kasvoja ja käsiä ja ihmetteli, ettei tämän tyhmästä päästä älynnyt edes tukkakaan lähteä. Hän työnsi kymmensenttisen kassalaatikkoon ja astui sitten Jerryn viereen. |
| 30 |
— Hyvä herra, hän virkkoi nyt hyvin selostavin äänensävyin. — Voiko nuorella miehellä olla loistavampaa tulevaisuutta? Jos poikani eivät menesty pallopelissä, he voivat suorittaa jonkin tutkinnon. Edwin on vähän ajatellut lääkärintutkintoa. |
| 31 |
— Billy Banks on Brogklynin poikia. Hän saavutti viime viikolla maailman ennätyksen. Käveli käsillään Bostonista New Yorkiin kahdessa viikossa. Sitä ei teekään kuka hyvänsä. Täytyy olla hyvä kunto. Billyllä on. Ja nyt poika on varakas. |
| 32 |
Tungos alkoi hiukan lieventyä, sillä suurin osa yleisöstä oli seurannut Billy Banksia, Brooklynin sankaripoikaa, joka oli löytänyt tien maineeseen ja rikkauteen. Jerry oli erittäin kiitollinen vieraan suomasta tiedotuspalvelusta. |
| 33 |
— Tähän mennessä on kaikki sujunut hyvin. Mutta nyt täytyy ryhtyä suurentamaan pisnestä. Minulla on vain puolisensataa vakituista potilasta, ja nekin alkavat tippua pois yksi toisensa jälkeen. Kymmenkunta on sellaista, joita ikävöi enää haudankaivaja, ja loput näyttävät parantuvan. |
| 34 |
Vanha, tautien vaivaama mies, joka oli pieni kuin pyhänä kasvanut, unohti kainalosauvansa ovensuuhun. Hän tunsi Jumalan vain kuulopuheelta, mutta siitä huolimatta hän kiitti jumalaansa, kun eli vielä. Kun hän oli lähtenyt, Mr. |
| 35 |
Rivers ja maailmankansalainen Jerry Finn ottivat viskiryypyn ja ryhtyivät sitten suunnittelemaan illan ohjelmaa. Bisnestä oli laajennettava. Kiropraktiikan ihmeteot oli vietävä kansan tykö. Viejäksi oli valittu Mr. Jerry Finn, jota vanhassa maassa oli kerran sanottu maailman suurimmaksi totuudenpuhujaksi. |
| 36 |
Kello läheni seitsemää. Valkoiseen smokkiin pukeutunut Jerry Finn seisoskeli puiston laidassa tohtori Riversin seurassa ja koetti pitää itsensä miehenä. Muodoton typeryys piti häntä ikuisessa piinassaan, ja hän alkoi vähitellen vieraantua itsestään. |
| 37 |
Minuuttia vailla seitsemän kajahtivat ensimmäiset fanfaarit ja eräästä porttikäytävästä putkahti kadulle ääniauto. Kovaääninen levitti avaruuteen suosittuja iskelmiä ja sen jälkeen lyhyitä tiedotuksia: Sairaudet on voitettu! — Ihmisen ikää voidaan pidentää. |
| 38 |
Jerry tuijotti eteensä kuin humalan usvaan. Hitaasti liikkuva ääniauto kääntyi puiston ajotielle ja levitti eetteriin mainoksen suitsutusta. Autoa seurasi yhdeksän puolialastonta kaunotarta kantaen suuria mainosjulisteita. Tytöt muistuttivat erehdyttävästi Marilyn Monroeta. |
| 39 |
— Hyvät kansalaiset! Jokaisella ihmisellä on selkäranka. On olemassa monenlaisia selkärankoja. Toisten selkäranka on suora, toisten pahasti notkolla. On myös ihmisiä, joilla ei ole selkärankaa ollenkaan. Tällaisia ovat muun muassa monet valtiomiehet, kansanedustajat ja eräät aviomiehet. |
| 40 |
Jo aamun valjetessa tohtori Isaac Riversin vastaanotolla oli merkittävä jono. Puoli kymmenen tienoissa aamupäivällä jono oli kasvanut neljännesmailin mittaiseksi, joten poliisiviranomaiset ryhtyivät jakamaan potilaille jonotuslippuja. |
| 41 |
Jerry ojensi naisen savukkeeseen tulta ja silmäili vaivihkaa Mrs. Lawsonin kasvoja ja hänen vaaleaksi värjättyjä kiharoitaan. Hän näki edessään Marilyn Monroen viisikymmenvuotiaana. Mrs. Lawson kantoi sydämessään suurta salaisuutta, ja Jerry kuunteli sitä uteliaana. |
| 42 |
— Olemme nyt olleet kolme kuukautta naimisissa, nainen aloitti verkkaisesti. — Tai oikeastaan kolme ja puoli. Kaikki olisi muutoin hyvin, mutta mieheni on minulle niin kylmä. Hän on kyllä kohtelias ja huomaavainen, mutta muutoin aivan vieras. |
| 43 |
— Tämä on nyt viides kerta, kun olen naimisissa — ja sen tähden se tuntuu niin kummalliselta. Tällainen kylmyys loukkaa naisen tunteita. Nuoria tyttöjä voi kohdella sillä tavoin, mutta ei naista. Minä toivoisin, että tohtori ottaisi mieheni tutkittavaksi. |
| 44 |
— Niin. Ja kun mies jo siinä iässä on kylmä, hänessä täytyy olla jokin vika. En ole koskaan aikaisemmin kokenut tällaista. Sukulaiseni kyllä sanovat, että Charles Lawson otti minut vaimokseen vai rahojeni tähden, mutta se on pelkkää kateutta. |
| 45 |
— Jos Charles voittaa kylmyytensä ja kohtelee minua niin kuin oikean miehen pitää naista kohdella — kyllähän tohtori ymmärtää? — niin minä maksan teille mitä hyvänsä. Mutta jos Charles on parantumaton, minä vaadin hänestä eron. |
| 46 |
Olen jo puhunut asiasta lakimiehelleni, ja hän sanoi, että tässä on ihan tarpeeksi syytä avioeroon. Mutta ehkä tohtori nyt kuitenkin koettaa kaikkensa. Sukulaiseni voivat vielä pitää minua kevytmielisenä, jos näin lyhyen avioliiton jälkeen ryhdyn hakemaan eroa. |
| 47 |
Nainen poistui toiveikkain ilmein, sillä hän uskoi ihmeisiin, ja Jerry jäi kahden kesken Mr. Charles Lawsonin kanssa. Tunnelma oli heti ensi silmäykseltä hiukan kireä ja uhkaava. Charles Lawson edusti tiettyä tyyppiä, jota näkee elokuvissa ja josta kerrotaan rikosromaaneissa. |
| 48 |
Ja ikään kuin lauseensa pisteeksi hänen nyrkkinsä ojentui Jerryn silmäkulmaan. Jerry horjahti pöytää vasten ja näki paljon kirkkaampia tähtiä kuin yksikään elokuvissa kävijä. Mutta samalla hänen aivonsa toimivat nopeasti. Hän veti pikkaraisen leikkivasaran taskustaan, harppasi Mr. |
| 49 |
Lawsonin eteen ja napsautti tätä vasaralla molempiin polviin. Mr. Lawsonin refleksit toimivat hyvin, sillä hän lysähti kontalleen eikä kyennyt nousemaan ylös. Mr. Rivers oli kuullut pikku kahakan ja kiiruhti huoneeseen. Nähdessään rukoiluasennossa olevan potilaan, Mr. |
| 50 |
Kun Jerry hetken kuluttua kurkisti tohtori Riversin huoneeseen, hänen silmiänsä kohtasi juhlallinen näky: Mr. Lawson makasi tiedottomana lattialla yläruumis paljaana, ja tohtori Rivers istui hajareisin hänen selässään kopeloiden nuoren aviomiehen selkärankaa. |
| 51 |
Oli hetkiä, jolloin Jerry ihaili virkaveljensä rajatonta tarmoa ja työkykyä ja hänen optimistisia aivojaan, joihin paistoi aurinko joka suunnalta. Mutta oli myös hetkiä, jolloin tohtori Riversin älyllinen rajoittuneisuus suorastaan ärsytti Jerryä. |
| 52 |
Isaac Riversiin saattoi hyvin soveltaa aito amerikkalaisen määritelmän: mitä tyhmempi farmari, sitä suuremmat perunat. Hän oli niitä ihmisiä, jotka vaeltavat onnellisina yksinkertaisuuden ja keskinkertaisuuden kapeassa kujassa ja katsovat tyytyväisin ilmein peiliin. |
| 53 |
Mr. Rivers hyräili. Hän oli tyytyväinen itseensä ja saavutuksiinsa. Viisisataayhdeksänkymmentä uutta potilasta yhden viikon aikana. Hän veti jo vertoja New Yorkin muotilääkäreille, jotka laativat diagnooseja potilaan varallisuuden mukaan. |
| 54 |
— Minulla on hyvin mielenkiintoista asiaa, hän aloitti joustavasti ja hiveli taitavasti päälakeaan, josta hiukset oli kammattu partaveitsellä. — Hyvin mielenkiintoista, arvoisat herrat. Teillähän on runsaasti naispotilaita, eikö olekin. |
| 55 |
— Mitä, ettekö tunne tohtori Hinseytä? Tavaan hänen nimensä: hoo niin kuin hintelä, ii niin kuin impi, en niin kuin nikama, es niin kuin suhina, ee niin kuin elukka ja yy niin kuin yskä. Hinsey, Albert Hinsey. Hän kirjoitti viime vuoden parhaan bestsellerin Nainen kaipaa miestä ja nyt. |
| 56 |
— Enemmän, hyvä ystävä. Se nostattaa vallankumouksen, vastasi tohtori Popkin. — Suurta yleisöä kiinnostaa kolme asiaa: raha, rakkaus ja rikos. Ne, jotka eivät kykene käsittelemään rakkautta tieteellisesti, kirjoittavat rahasta ja rikoksista. |
| 57 |
— Kas näistä käy selville kaikki. Jos potilaat eivät ole halukkaita vastaamaan johonkin kysymykseen, merkitään se sarakkeeseen 'Ei osannut vastata' tai 'Ei tietänyt'. Potilaitten nimiä ei tarvitse kirjoittaa muistiin, ainoastaan heidän ikänsä ja perhesuhteet. |
| 58 |
Jokaisesta haastattelusta maksetaan kolme dollaria — sen jälkeen kun teos on ilmestynyt ja sitä on myyty puoli miljoonaa nidettä. Tohtori Hinsey arvelee, että katolinen kirkko kieltää teoksen katolisilta, joten teoksen levikki voi nousta parissa viikossa ainakin miljoonaan. |
| 59 |
— Niin, mitään loistavaahan Euroopassa ei voi olla, koska siellä ei ole vapautta. Joka maassa määrää valtio, mitä lääkäri saa tehdä. Toista se on täällä: lääkärit määräävät, mitä valtio saa tehdä. Mutta mennäksemme asiaan: te siis ryhdytte haastattelijaksi. |
| 60 |
Mr. Rivers alkoi käydä levottomaksi. Eräät vakituiset naispotilaat valittivat hänelle 'eurooppalaisen professorin' törkeää moraalikäsitteiden loukkaamista ja naisen puhtaan kunnian vetämistä sosiaalisen tutkimuksen liejuun. Kun Mr. |
| 61 |
Rivers kaiken lisäksi sai muutamia nimettömiä puhelinsoittoja, jolloin hänen arvossa pidetty praktiikkansa noteerattiin amerikan kielen kaikkein huokeahintaisimmin sanoin, hän päätti keskustella virkaveljensä kanssa vakavasti. |
| 62 |
— Mutta tästä lähtien heille ei tehdä enää mitään turhia kysymyksiä. Tohtori Hinsey vie meiltä praktiikan, ymmärrätkö: c, menetämme kaikki naispotilaat. Ja juuri nyt, kun minä panin kahdeksansataa dollaria mainontaan. Ilmoita tohtori Popkinille, että lopetat haastattelemisen. |
| 63 |
— Kokemus on hyvä opettaja, ja sen tähden se onkin niin huonosti palkattu, vastasi Mr. Rivers. — Naisia on käsiteltävä hienotunteisesti ja hellävaroen. Jokainen nainen haluaa tietää, kuinka toiset naiset elävät, mutta siitä huolimatta he eivät tahdo paljastaa itseänsä — tarkoitan salaisuuksiaan. |
| 64 |
Iltapäivä oli hiljainen: yhden ja kuuden välillä kävi vain yhdeksäntoista potilasta, joukossa kaksi ensikertalaista. Tapaukset olivat kaikki lieviä, sillä jokainen potilas kykeni kävelemaan ja maksamaan laskunsa heti. Professori Finn noudatti nyt uutta taktiikkaa: hän puhui vähän, mutta hyvää. |
| 65 |
Lyhyen lääkärinuransa aikana professori Finn oli havainnut, että naisten tavallisin kipukenttä oli ristiselässä, johon sievät lihakset muodostavat kaksi suloista hymykuoppaa. Ristiselän kivut johtuivat liian raskaiden taakkojen kantamisesta. |
| 66 |
Kiropraktiikka avasi Jerry Finnille aivan uusia näköaloja: satoja erilaisia selkärankoja. Vaikka Amerikassa oli erään tieteellisen tilaston mukaan miljoonayhdeksänsataatuhatta Marilyn Monroen tyyppistä naista, niin kiropraktikon pöydällä he olivat kaikki tyystin erilaisia tapauksia. |
| 67 |
— Minua? Ei mikään. Tai tietysti... Minulla on usein kova päänsärky. En voi valvoa nykyään juuri ollenkaan. Viime yönä hieman valvoin, ja nyt olen syönyt koko päivän aspiriinia. Veljeni sanoo, että tupakoin liian paljon, mutta eihän sen pitäisi vaikuttaa päähän. |
| 68 |
Professori Finnin kasvoille levisi kuuma puna. Ensimmäisen kerran lyhyen praktiikkansa aikana Jerry Finn näki vastaanotolla olevassa naisessa muutakin kuin potilaan — nuoren naisen, jonka aivojen paras vastine oli kauniit kasvot. |
| 69 |
— Minä olen koko ajan luullut, että kiropraktiikka on jotakin muuta, vastasi Mrs. Lawford herttaisen vilpittömästi. — Eihän minulla tietenkään ole mitään vastaan, että selkäni tutkitaan, mutta... Kun minä olen niin kauhean herkkä kutiamaan. |
| 70 |
Jerry ei antautunut väittelyyn. Hän mietti vain itsekseen erästä pikku seikkaa: — Minkä vuoksi tehtaat valmistivat ja mainostivat hammastahnaa, kun miltei jokaisella täysikasvuisella oli tekohampaat, jotka pantiin yöksi vesilasiin. |
| 71 |
— Robert Popkin, kertasi Jerry ja muisti tohtori Hinseyn sulavaliikkeisen työtoverin, joka järjesteli haastattelijoita tutkimaan naisten sukupuolista käyttäytymistä kodissa ja kodin ulkopuolella. — Robert Popkin. Onkohan tämä sama mies, joka sai minut Hinseyn asiamieheksi. |
| 72 |
Amerikan naiset! Teitä uhkaa suuri häväistys. Kirjailija Albert Hinsey, joka vuosi sitten julkaisi moraalittoman teoksen 'Nainen kaipaa miestä', valmistelee parhaillaan uutta häväisty s Mr. jaa 'Rakkauden instituutti', jonka ennakkomainonta on jo alkanut. |
| 73 |
— Kiitoksia, Mrs. Butler! Hyvät kuulijat, oletteko jo maistaneet Bliziä? Tiedättekö, että Bliz on valmistettu maailman parhaista mallasohrista? Bliz on maailman paras olut. Se vie janon, eikä lihota. Älkää siis enää tuhlatko hetkeäkään ilman Bliziä. |
| 74 |
— Hyvät kuulijat! Tunnetteko väsymystä? Lasillinen Buggenheimin olutta auttaa. Se virkistää, se antaa voimia eikä lihota! — Suuri valmiiden vaatteiden alennusmyynti. Diegels & Brothers myy koko varaston loppuun. Hinnat on teurastettu säälimättömästi. |
| 75 |
— Kun nämä kerääjätytöt ilmestyvät viereenne, älkää silloin kitsastelko, vaan lahjoittakaa keräykseen vähintään dollari. Me tarvitsemme tulevaisuudessa yhä enemmän käyttövaroja, sillä edessä on hetki, jolloin me naiset otamme viimeinkin käsiimme täydellisen vallan. |
| 76 |
— Minä säälin niitä naisia, jotka pukua ostaessaan haluavat saada tarkat tiedot kankaan laadusta ja kestävyydestä, mutta miestä valitessaan eivät kysy äidiltään vähäisintäkään neuvoa. Ja kuitenkin me kaikki tiedämme, että mjes on karaktääri vain pimeässä. |
| 77 |
— Sukupuolien väliset ristiriidat ovat viime vuosina kärjistyneet ja ne kärjistyvät yhä enemmän, jos tohtori Hinseyn tapaiset miehet saavat rangaistuksetta häväistä meitä. On totta, että portot ovat naisia, mutta on myös totta, että kaikki naiset eivät ole porttoja — eivät edes Pariisissa. |
| 78 |
— Arvoisat kuulijat, hyvät naiset! Kuulimme juuri ensimmäisen osan Mrs. Robert Popkinin puheesta. Yleisö tässä ympärillä on haltioissaan. Kuuletteko huutoja ja kättentaputusta? Niin, hyvät kuulijat. Tilaisuus on onnistunut, mutta mikään tilaisuus ei ole täydellinen ilman Sunny Brook viskiä. |
| 79 |
Se virkistää ja luo jaloja ajatuksia. Sunny Brook on maailman eniten myyty viski, se on viskien kuningas, josta maamme voi aina ylpeillä. Älkää tuhlatko aikaa valitessanne viskilaatuja. Sunny Brook on teidän viskinne, juuri teidän viskinne. |
| 80 |
Hyvät kuulijat! Annamme jälleen puhevuoron Mrs. Popkinille. Olkaa hyvä, Mrs. Popk... — Jerry sulki radion, sillä kello oli jo neljännestä vailla yhdeksän. Mr. Rivers oli nukahtanut ja hymyili pilkallisesti. Kireä hymy johtui sopimattomista tekohampaista eikä ylimielisyydestä unia kohtaan. |
| 81 |
Jerry puki takin ylleen ja työnsi poveensa sähköhierojan ja lämpötyynyn. Sitten hän poistui äänettömästi huoneesta ja työntyi hiipivin askelin puolihämärään porraskäytävään, jossa muuan murrosiän nuorukainen teki parhaillaan sanatonta rakkaudentunnustusta samanikäiselle koulutytölle. |
| 82 |
— Tämä voi ehkä tuntua yllättävältä teistä, joka olette juuri palannut vanhanaikaisesta ja ikävän kaavamaisesta Euroopasta. Katsokaas, rakas professori, meidän on mainostettava kaikkea. Mitään keinoja ei pidä kaihtaa. Ellei tarvikkeesta puhuta, ei sitä osta kukaan. |
| 83 |
Jerry muuttui surulliseksi. Kuinka yksinkertaisia olivatkaan sellaiset kirjantekijät, jotka eivät osanneet itse mainostaa teoksiaan. Sillä kirjoja kirjoitti kuka tahansa, mutta niiden myyminen kysyi jo liikemiesneroutta. Oikeassa oli Isaac Rivers, joka lausui: — Kaikkeen täytyy tottua. |
| 84 |
Jerry riuhtaisi itsensä eroon ja ryntäsi katukäytävälle, mutta tohtori Popkin ilmestyi hänen vierelleen. Jerry kiirehti askeleitaan ja lähti juoksemaan. Mutta tähyillessään sivulleen hän huomasi pikkaraisen tohtorin juoksevan rinnallaan. |
| 85 |
Jerry antoi kielteisen vastauksen ja vilkaisi kelloonsa. Neljännestä vailla kymmenen. Aika oli rahaa, ja näytti jo siltä, että hän saisi tyytyä pelkkään aikamaksuun. Viiniä maistellessaan hän teki pikku huomioita. Mrs. Lawfordin koti oli melko sievästi kalustettu. |
| 86 |
— Tehkää näin kolme kertaa päivässä. Ensin seisotte perusasennossa, näin. Sitten kädet lanteille, näin, ja peukalot taaksepäin. Sitten painatte kaikin voimin lanteita alas ja nostatte olkapäitä ylös, näin. Sen jälkeen levitätte jalkanne ja nostatte kätenne vaakasuoraan asentoon suoraan sivuille, näin. |
| 87 |
Jerry oli kontallaan Charlesin jalkojen juuressa ja pyyhki huulestaan verta. Samassa hän muisti pikku aseensa, ja ennen kuin Charles oli ehtinyt toipua voitonhuumasta, Jerry oli antanut vasarallaan pikku näpäyksen vihollisen kumpaankin polveen. |
| 88 |
Charlesin käsi oli menossa taskuun, mutta putosikin hilpeästi retkahtaen takaisin, sillä Jerry antoi nyt pikku iskun myös miehen kyynärpäähän. Kaiken varalta hän iski vielä toisenkin käden kyynärpäähän, joten vihollisen kaikki raajat tulivat nukutetuiksi. |
| 89 |
Kun Jerry poistui harvinaisen potilaansa kodista sähköhieroja ja lämpötyyny povessaan, kello kertoi jo muutamalla minuutilla uudesta vuorokaudesta. Hän ei ollut vielä menettänyt tyystin vapauttaan, mutta hän oli kuitenkin jo mennyt sopimuksiin, jotka rajoittivat vapautta. |
| 90 |
Paria päivää myöhemmin Mrs. Joan Lawford ja kiropraktikko, professori Jerry Finn tekivät pikamatkan naapurivaltioon, jossa heidät vihittiin viralliseen avioliittoon. Sen jälkeen Jerry oppi näkemään, että nainen on illalla nähtävyys, mutta aamulla näky. |
| 91 |
— Oikeastaan sen vuoksi, että menimme naimisiin. Vaimoni oli tuhlaavainen. Kun huomautin hänelle kerran, että hänen on hankittava koneellinen perunankuorija, koska hän otti aina perunoista liian paksut kuoret, hän jätti kuorimisen sikseen ja muutti vanhempiensa luo asumaan. |
| 92 |
Pitkän suudelman jälkeen Jerry sai luvan olla kuin kotonaan. Lieto syyskuun ilta kehräsi tunnelmaa. Joan veti kaihtimet ikkunoiden eteen ja sammutteli häiritseviä valoja, sillä hän tiesi kokemuksestaan, että valokuvat ja rakkaus kehittyvät parhaiten pimeässä. |
| 93 |
Hän oli luonteeltaan aktiivinen, kun sen sijaan Jerry poti ainaista aloitekyvyn puutetta. Joanin aktiivisuudesta johtui, että he olivat nyt mies ja vaimo, jotka tiesivät toistensa nimen ja iän ja joilla oli laillinen oikeus riidellä ja rakastaa. |
| 94 |
Jerry oli ujo. Senhän me olemme jo aikaisemminkin sanoneet. Mutta hänen ujoutensa meni niin pitkälle, että hän kärsi heti ensimmäisen päivän iltana nälkää. Hän ei nimittäin kehdannut pyytää vaimoltaan ruokaa. Joan taas näytti elävän purukumilla. |
| 95 |
Hän piti suudellessakin purukumin suussaan. Miten taitavasti hän painoikaan kielensä kärjellä kumimällin alahuulen ja ikenien väliin valmistautuessaan suutelemaan! Keskiaikaisessa pimeydessä elävät eurooppalaiset pitivät pesäpalloilua Amerikan kansallisena urheiluna. |
| 96 |
— Rakastan! huudahti aviomies hyvin äänekkäästi, sillä radiosta tuli parhaillaan erään tupakkatehtaan rikoskuunnelma, jossa huudettiin apua niin voimakkaasti, ettei Jerry tahtonut erottaa omia sanojaan. Hän loi kiusaantuneen katseen radioon ja ehdotti, että etsittäisiin toinen asema. |
| 97 |
— Ooh, kyllä sinä opit ne nopeasti. Minä rakastan sinua niin jumalattoman paljon, ja minä lupaan tehdä sinusta oikean miehen. Sinun täytyy myös oppia nyrkkeilemään, sillä jokaisen oikean miehen täytyy osata tapella. Voi, kuinka minä rakastan. |
| 98 |
Jerry tiesi jo kokemuksestaan, että paras keino tukahduttaa naisen sanojen tulva oli suuteleminen. Myöhemmin hän tosin huomasi, että nainen puhuu nenästään, jos tukkeaa hänen suunsa. Avioliitto tuntui olevan elinkautinen tuomio, jota ei edes lievittänyt hyvä käyttäytyminenkään. |
| 99 |
— Kyllä kai hän piti, mutta hän sanoi aina, ettei pianoa muka saa soittaa yhdellä sormella. Hän oli kauhea. Mutta onneksi hän kuoli. Ehdimme kuitenkin asua yhdessä yli kolme viikkoa. Se oli hirvittävää. Hän hukkui muuten kalastusmatkalla. |
| 100 |
Veri työntyi kohisten Jerryn päähän, eikä hän kysynyt enää mitään. Hän tunsi miltei sääliä vaimoaan kohtaan, joka oli mennyt naimisiin rakkaudesta ja oli edelleenkin siinä uskossa, että hänen miehensä oli varakas. Lyhyen vaitiolon jälkeen Joan kertoi miehelleen surullisen tarinan. |
| 101 |
Se oli itkettävän surullinen ennen kaikkea sen vuoksi, että se oli niin tavallinen. Jos rakastettava lukijamme on väsynyt tavallisiin tarinoihin, kehotamme häntä harppaamaan seuraavaan lukuun, sillä tarinan juoni ei kärsi siitä vähääkään. |
| 102 |
— Minä en oikeastaan surrut Tomin kuolemaa, sillä hän oli minua kohtaan aina niin sietämättömän julma. Ja kaiken lisäksi hänellä oli inhottavia tapoja. Kerran hän pisti erehdyksessä suuhunsa minun tekohampaani ja piti niitä koko päivän. |
| 103 |
Ja kun hänellä oli tapana syödä valkosipulia, niin minä en tahtonut saada sitä makua pois suustani. Ooh, kuinka minä inhoan valkosipulia. Tomilla oli aika sievä henkivakuutus, mutta hänellä oli myös paljon velkoja. Ja kun kaikki oli selvitetty, minulle jäi vain parituhatta dollaria. |
| 104 |
Olin siihen aikaan kovin hermostunut, ja veljeni Charles toimitti minut mielisairaalaan, jossa tutustuin Eroilin. En tiennyt silloin, että Erol oli sanomalehtimies, sillä hän vaikutti ihan tavalliselta ihmiseltä. Me rakastuimme toisiimme heti ja menimme naimisiin sairaalassa. |
| 105 |
— Pelkokompleksi. Minä pelkäsin aina, että joku tulee kotiini ja ampuu minut. Ja sitten minä pelkäsin atomipommitusta. Etkö sinä tiedä, että nykyään kaikki ihmiset pelkäävät? Mutta kun minä pelkäsin ennen kuin toiset, niin minä jouduin sairaalaan. |
| 106 |
— Koska minä rakastuin sinuun heti. Sinussa oli jotakin eksoottista, vai mitä se on. Ja sitä paitsi sinä olet tohtori. Eräs texasilainen tyttö on myös naimisissa lääkärin kanssa, ja heillä on oikein mukavaa. Amerikassa ei ole yhtään köyhää lääkäriä. |
| 107 |
Naisen oli vaikeata voittaa järkytystä, joka sai hänen huulensa värisemään. Samassa hän herkesi hillittömään itkuun. Hän itki värin silmäripsistään ja puuterin kasvoiltaan. Kuinka nopeasti kaikki tapahtuikaan! Eilen morsian, tänään aviovaimo ja huomenna kenties eronnut rouva. |
| 108 |
— Voi, kyllä siellä sitten täytyy olla kurjaa! Ei maissia, ei eocaa eikä purukumia! Kuinka ihmeessä ihmiset voivat elää Euroopassa? Ilmankos siellä kuolee joka päivä miljoonia ihmisiä nälkään. Paljonkos Euroopassa on muuten asukkaita. |
| 109 |
— Niin vähän! Amerikassa on ainakin kymmenen kertaa enemmän. Tai ainakin sinne päin. En muista enää oikein tarkasti. Siitä on niin monta vuotta, kun olin koulussa. Silloin ainakin Amerikka oli maailman suurin. Ja toiseksi suurin oli Texas. |
| 110 |
Perinpohjaisen inventaarion jälkeen Joan havaitsi, että perheen käteiskassassa oli viisisataakaksitoista dollaria. Hän siirsi varoista viisisataakymmenen dollaria käsilaukkuunsa ja antoi miehelleen kaksi dollaria satunnaisia menoja varten. |
| 111 |
Rakkaus on kuin korsetti, joka saa ihmiset näyttämään paremmilta kuin he luonnostaan ovat. Mutta Jerryyn se oli tehnyt päinvastaisen vaikutuksen: hän oli alakuloinen ja uninen, teki potilaille hajamielisiä kysymyksiä ja venytteli selkärankoja tyystin konemaisesti. |
| 112 |
Aamupäivän vastaanotolle ilmestyi tavallista runsaammin potilaita, ja heidän joukossaan oli edelleenkin useita ensikertalaisia, jotka olivat kuulleet eurooppalaisesta ihmetohtorista. Joku etsi apua vatsavaivoihin, joku sydämentykytykseen ja joku verisuonten kalkkeutumiseen. |
| 113 |
Puolen päivän tienoissa tohtorit ottivat aamiaistauon. Mr. Rivers suunnisti keittiöönsä ja Jerry uuteen kotiinsa. Hän tunsi tiettyä sosiaalista turvallisuutta nähdessään ovella nimilipun Joan & Jerry Finn. Sisältä kuului ankara melu, mutta se osoittautui kuitenkin vain radioksi. |
| 114 |
Joan loikoili vielä vuoteessa lueskellen suurta huomiota saavuttanutta rikosromaania 'Viisi murhaa minuutissa'. Nähdessään aviomiehensä hän ponnahti vuoteesta ja kiiruhti kylpyhuoneeseen noutamaan tekohampaitaan. Hän ei halunnut suudella ilman hampaita. |
| 115 |
— Rakas, mikä sinua oikein vaivaa? Oi, jos sinä tietäisit, kuinka hienoa romaania minä olen lukenut koko aamupäivän., Sinun täytyy myös lukea se. Siinä murhataan niin hienosti, niin ihanasti. Ja sitten siinä on niin hienoa rakkautta. |
| 116 |
Eräs nuori poika rakastuu äitipuoleensa, joka on taiteilija. Jerry, mitä sinä arvelet, jos minä rupeaisin maalaamaan tauluja? Se on nyt muotia. Erol sanoi aina, että minulla on taipumuksia niin kuin kaikilla, jotka ovat irlantilaista sukuperää. |
| 117 |
Oikeastaan minä olen jox vähän maalannutkin. Sairaalassa nimittäin. Mutta sitten minä aloin kirjoittaa runoja, joita Erol toimitti lehtiin. Oi, rakas, minulla on niin hirvittävästi harrastuksia. Ja minä luen myös filosofisia kirjoja, joita Erol osti ennen sairastumistaan. |
| 118 |
Jerry etsi itselleen yksinäisen pöydän ja jäi odottelemaan tarjoilijaa. Keittiöstä kantautui ruoanlemua, joka houkutteli sylkirauhaset iloiseen polskaan. Jerry odotti palvelusta ja odottaessaan nukahti pöydän ääreen. Tarjoilija herätti hänet. |
| 119 |
— Olin yliopistossa luonnontieteen professorina, mutta kun valtiossamme säädettiin jokin vuosi sitten uusi laki, joka kielsi kehitysopin opettamisen kaikissa kouluissa ja yliopistossa, muutin tälle alalle. Enkä ole katunut. Tehän tiedätte, kuinka kurjasti professorit elävät. |
| 120 |
Jerry kiirehti askeleitaan ja päästessään toisen kerroksen tasanteelle hän näki Isaacin ottelevan tohtori Robert Popkinin kanssa. Vaikka Jerry ei ollut koskaan eksynyt nyrkkeilykilpailuihin, hän toimi nyt erinomaisesti kehätuomarina ja sai irrotetuksi naistautien lääkärin kiropraktikon tukasta. |
| 121 |
— Minä valitan syvästi, professori Finn, että teillä on näin sivistymätön työtoveri, virkkoi tohtori Popkin. — Tulin kaikessa rauhassa tapaamaan teitä ja odotellessani aloin tehdä vastaanotollenne pyrkiville naisille pikku kysymyksiä. |
| 122 |
Niitä samoja, jotka ovat kyselylomakkeissa. Tehän tiedätte: aivan viattomia pikku kysymyksiä. On totta, että parikymmentä naista lähti punastellen ulos, mutta mitä se merkitsee. Amerikassahan on sentään yli neljäkymmentä miljoonaa sukukypsää naista ja joka päivä tulee lisää. |
| 123 |
Jerry astui kynnyksen yli ja yritti sulkea ovea, mutta pikkarainen tohtori työnsi jalkateränsä ovenrakoon kiilaksi. Jerry koetti kaikin voimin työntää miehen jalkaa syrjään, mutta tuloksetta. Viimein hänen oli pakko työntää kätensä takataskuun. |
| 124 |
— Hyvä on. Minä lähden katsomaan Lauraa aivan heti. Tyttö opasti Jerryn kuudenteen kerrokseen. Onnellinen perhetapahtuma oli saattanut maailmaan neljä pientä spanielia, joille sävyisä emo jmtoi kielellään ensimmäisen voitelun. |
| 125 |
Koirien ystävät tuntevat toisiaan kohtaan tiettyä myötätuntoa ja sukulaisuutta. Kun Mrs. Howard sai kuulla professori Finnin koiraharrastuksista, hänen kasvonsa miltei kaunistuivat innostuksesta. — Tämähän oli suurenmoista. Kaikki hyväsydämiset ihmiset rakastavat koiria. |
| 126 |
— Aivan oikein, ja eihän teillä ole vielä spanieliakaan. Mutta professori, asiahan järjestyy nyt mukavasti. Minä lahjoitan teille yhden näistä pennuista. Kuukauden kuluttua voitte itse valita niistä mieleisenne. Ja sitten te tietenkin liitytte myös meidän kerhoomme. |
| 127 |
— Tohtori Popkin on tehnyt aika pahan kepposen meille. Alan epäillä, että hän on lääkäriyhdistyksen asioilla. Lääkärit vihaavat meitä, mutta eivät mahda mitään, koska ovat itse samanlaisia puoskareita. Sen vuoksi he koettavat viedä meiltä potilaat muilla keinoin. |
| 128 |
Keskustelu päättyi siihen, sillä nyt ilmestyi näyttämölle leveäharteinen atleetti, joka ei tyytynyt keskustelemaan ovensuussa. Hän työnsi pikku Marilynin sivuun, pukkasi Isaacin sisään ja seurasi itse kintereillä vetäen oven kiinni. |
| 129 |
— Sen vuoksi tietenkin, että niitä voi lukea matkalla. Kukaan ei nykyään lue kotona, kun on paljon tärkeämpääkin tehtävää. Eikö muuten ole loistavaa, että Francen ja Hugon koko tuotannon voi lukea parissa tunnissa? Sitä paitsi ihmiset eivät halua suurikokoisia kirjoja. |
| 130 |
— Suokaa anteeksi, hyvä herra! Minä en tiennytkään, että te haluatte bestsellereitä. Kas tässä on viimeisin. Ehdottomasti maailman eniten myyty teos. 'Tähdet loistavat päivälläkin'. Kaksituhattakuusisataa sivua ja hinta vain yksitoista dollaria. |
| 131 |
Jerry oli matkalla kotiinsa. Ilma oli äkkiä muuttunut hiukan viileäksi ja tuuliseksi. Syyskuun taivaalla ajelehti muutamia myrskypilviä ja häikäiseviä valomainoksia. Kadulla oli tavanmukainen tungos. Ihmiset kerääntyivät yhteen tunteakseen paremmin yksinäisyytensä. |
| 132 |
Tuuli yltyi, ja ihmiset kiirehtivät askeleitaan. Porttikäytävissä asustavat kaupustelijat ja avunpyytäjät hieroivat kohmettuneita käsiään ja heittäytyivät äänekkäiksi. Lopulta ilma muuttui niin kurjaksi, että tuulikin valitteli sitä nostellessaan tuhansia hameenhelmoja ja kadulla ajelehti jätepapereita. |
| 133 |
Jerry ei vastannut, joten Joan kiiruhti esittämään toista yllätystä: muutamia pastellimaalauksia, jotka hän oli tehnyt taiteellisen innoituksen vallassa jokin tunti sitten. Jerry totesi heti, että Joan pystyi maalaamaan monin kerroin paremmin itseänsä kuin tauluja. |
| 134 |
— Ja tämä on Eugenen muotokuva. Se on tehty valokuvasta. Etkö myönnä, Jerry, että minä osaan maalata? Nyt minä liityn taiteilijaseuraan ja saan kuuluisuutta. Sairaalassa minä maalasin öljyväreillä, mutta se oli niin sottaista. |
| 135 |
Charles veti hatun lierin silmilleen ja nousi. Jerryn käsi meni vaistomaisesti takataskuun, jossa pikkarainen refleksivasara oli aina valmiina pikku palveluksiin. Yhteenottoa ei kuitenkaan tapahtunut, sillä Joan ryhtyi ajoissa torjuntatyöhön. |
| 136 |
Jerry lähti kuin kuolemaan tuomittu. Hänen avioliittonsa toinen ilta tuntui paljon lupaavammalta kuin ensimmäinen. Hän ei voinut puhua kuolettavasta yksitoikkoisuudesta, sillä Joan kykeni järjestämään jatkuvasti vaihtelevaa ohjelmaa. |
| 137 |
Joan nyökäytti hyväksyvästi päätänsä ja toivotti rakkaalle veljelleen parasta mahdollista vointia. Kun Charles oli poistunut, syntyi lyhyt äänettömyyden tuokio, jonka aikana Jerry vaipui hervottomana nojatuoliin ja mietti avioliittonsa tarkoitusta. |
| 138 |
— Mitä sinä tarkoitat, Jerry? Ei meidän kodissamme tunneta mitään pakkoa. Kaikki tapahtuu vapaaehtoisesti, ja sen vuoksi me rakastammekin vapautta. Mutta auton me tarvitsemme. On turvallisempaa liikkua kadullakin, kun saa istua autossa. |
| 139 |
— Voi kauheata, hätääntyi Joan. — Et suinkaan sinä vain ole sairas? Sehän olisi hirveätä, kun vakuutuskaan ei ole vielä voimassa. Jerry, Jerry kulta! Tule, minä vien sinut lepäämään! Sinä et saa kuolla vielä. Odota ainakin pari päivää. |
| 140 |
— Sanotaan, että vaimosi edelliset miehet kuolivat hiukan hämäräperäisissä olosuhteissa ja että he olivat vähää ennen loppuaan ottaneet suurehkon henkivakuutuksen. No, kaikki on tietysti rumaa panettelua ja arvelua, eikä sen tarvitse merkitä mitään. |
| 141 |
— Älä nyt ota noin vakavasti minun juttujani. Kyllähän sinun pitäisi tietää, että juorut ovat vain elämän pikku urkkijoita, joita pelätään ja halveksitaan. Joku on ensin kertovinaan toiselle salaisuuden, ja se toinen kertookin sitten salaisuuden suurena uutisena. |
| 142 |
— No sittenhän siinä on jotain uutta. Minäkin aioin kerran mennä naimisiin, mutta kun sulhaseni ei pitänyt kanarialinnuista, niin erosimme ajoissa. On aina parempi erota ennen vihkimistä. Enkä minä nykyään juuri kaipaakaan miehiä. |
| 143 |
Jerry ei virkannut mitään. Hän kadehti kanarialintuja ja kaikkia niitä miehiä, jotka ottivat eron ennen avioliittoa. Miss Simpson sai sähköhierontaa ja selänvenytystä kolmella dollarilla ja tunsi itsensä jälleen maailman onnellisimmaksi ihmiseksi. |
| 144 |
— En mitään. Ole hyvä ja syö, ennen kuin ruoka jäähtyy. Jerry jätti vaimonsa yksin ja meni keittiöön. Hän oli väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen. Velaksi ostettu ruoka ei maistunut. Hän jätti syönnin kesken ja alkoi tehdä lähtöä. |
| 145 |
Valhe on kovin heiveröinen totuuden korvike, mutta se on kuitenkin hyväksytty ihmisten yleiseen käyttöön. Jerry näki nyt liian selvästi, että Joan valehteli. Hänen silmänsä ja suunsa valehtelivat. Ainoa keino, millä hän olisi voinut estää valheen nousemasta huulille, oli puhua totta. |
| 146 |
Jerry alkoi liikehtiä ovelle ja unohti valmistaa vaimolleen aamiaisen. Joan seurasi miestään, ja kun Jerry avasi oven, hän tarrautui miehen takin liepeeseen ja alkoi nyyhkyttää. Mutta kiropraktikko oli tehnyt päätöksensä eikä perääntynyt. |
| 147 |
Hän antoi vaimonsa raahautua takinliepeessä aina portaiden tasanteelle asti. Sitten hän kääntyi ympäri ja teki äkkiä rajun riuhtaisun. Joan horjahti ja kaatui selälleen porrasaskelmalle. Ja niin toteutui vanha viisaus: ylös täytyy kavuta, mutta alas on vain yksi askel. |
| 148 |
Samassa Jerry muisti, että kerrosta ylempänä asui muuan ensimmäisen maailmansodan veteraani, joka omisti uudenaikaisen rullatuolin. Mies oli haavoittunut käsivarteen, mutta lähtiessään joka ilta kerjäämään hän käytti rullatuolia. |
| 149 |
Joan muuttui tosiaan kalpeaksi, kalpelftmmaksi kuin puuteri hänen kasvoillaan. Jerry katui tahdittomuuttaan ja pyysi nöyrästi anteeksi. Sitten hän sai luvan lähteä kuljettamaan rullatuolia, jossa voihki ja valitteli hänen hurmaava tyttömäinen vaimonsa. |
| 150 |
Kiropraktikko Jerry Finn joi kalkkinsa pohjaan. Hän antoi nöyryyden ja alistuvaisuuden kaunistaa itseänsä eikä vastustellut enää. Hän saippuoi vaimonsa sorjat sääret, käytti taitavasti partakonetta, pyyhki hipiän kuumilla pyyhkeillä ja sirotteli sitten punertavalle iholle puuteria. |
| 151 |
Hän tahtoi toimittaa vaimolleen viimeisen palveluksen — ennen avioeroa. Kuinka paljon olivatkaan ajat muuttuneet! Jerryn nuoruuden päivinä hyvin kasvatetut aviomiehet napittivat vaimojensa pitkävartiset kengät — tänään he ajoivat ihokarvat vaimojensa sääristä. |
| 152 |
Joan vastasi kysymykseen uhmalla. Hän nousi rullatuolista seisomaan. Mutta kun hän oli ottanut pari askelta, jalat pettivät, ja hän vaipui lattialle voihkien äänekkäästi. Katumuksen pieni pumpalipoika koputteli jo toisen kerran Jerryn tuntoa. |
| 153 |
Ovi sulkeutui niin kuin tavallisesti avunpyytäjältä. Jerry siirtyi viereiselle ovelle ja loi nopean silmäyksen nimikilpeen. "Tohtori Albert Wess, spesialisti". Jerry painoi jälleen soittonappia ja sanoi muutaman rauhoittavan sanan tuskassaan voihkivalle Joanille. |
| 154 |
Jerry vaikeni kuin sukka. Hän oli tosiaan pimittänyt kymmenen dollarin setelin omiin tarkoituksiinsa. Hän tunsi olevansa rikollinen, jonka elämä kulki asteittain sähkötuolia kohden. Hän oli menettänyt kaiken — paitsi kokemuksia. |
| 155 |
Rullatuoli lähti liikkeelle. Ihmiset väistyivät syrjään ja tekivät nopeasti johtopäätöksen: sivistyneeltä vaikuttava miespalvelija kuljetti rikasta valtiatarta ostoksilla. Oli mahdollista, että palvelija kuului ylhäiseen säätyyn. |
| 156 |
— Selkävika, selkävika... Aivan niin. Nyt minä muistin. Vain kuusi kadunväliä vasemmalle. En muista talon numeroa, mutta se on vastapäätä Steeven apteekkia. Siellä asuu maailmankuulu kiropraktikko, joka on saanut äskettäin Euroopasta virkatoverin. |
| 157 |
Mutta Jerry jatkoi ankaraa toimitusta. Kun hän oli laskenut nikamat parikymmentä kertaa ja venyttänyt selkärankaa pikku nykäyksin, hän pani neljännen nikaman tienoille kuuman kääreen ja peitti potilaan kevyellä huopapeitteellä. |
| 158 |
Sitten hän istahti vuoteen viereen ja sytytti savukkeen. Syntyi pitkä vaitiolon tuokio. Joan oli nukahtanut. Hänen kasvoilleen levisi viaton lapsen ilme, joka oli hyvässä sopusoinnussa hänen henkisen lapsuutensa kanssa. Jerry toivoi hartaasti, että hänen vaimonsa olisi aina ollut unessa. |
| 159 |
Se oli jotakin, jota Jerryn ei tarvinnut varastaa. Hän oli jo saavuttanut tällä alalla tietyn kokemuksen, josta hän sai olla kiitollinen opettajalleen. Joanilla oli ilmeiset opettajanlahjat, jotka hän oli onnistuneesti soveltanut nykyaikaiseen tekniikkaan. |
| 160 |
Jerry alkoi vetäytyä ovelle. Bing lauloi maailman musiikkikirjallisuuden viime uutuutta 'Rakkauteni palaa Arabian yössä'. Jerry muisti, että arabialaiset naiset eivät koskaan saaneet nähdä aviomiestään ennen avioliittoa. Amerikassa oli päinvastoin: avioliiton jälkeen naiset näkivät hyvin harvoin miestään. |
| 161 |
— Ei, Jerry, sinä et ole ollenkaan vaikea, sanoi Joan. — Tom ja Erol olivat paljon vaikeampia. He eivät ymmärtäneet minua ollenkaan, vaikka olivat tässä maassa syntyneet. Heitä varmasti kiusasi se, että minä olen niin älykäs. Vaikka isäni olikin farmari, hän tahtoi kouluttaa minua. |
| 162 |
— Eihän se mitään merkitse, Jerry kulta! Charleskin on ollut kaksi kertaa vankilassa. Niin ja Erol! Hänkin oli ollut vankilassa. Jostakin siveysrikoksesta vai oliko se varkaus. En muista enää oikein tarkasti. Voi, Jerry, kuinka minä nyt rakastan sinua. |
| 163 |
— Niin on. Se on kova ja keltainen. Mutta nyt siihen ei pysty edes timantti. Sinä olet veljesi rikostoveri. Ensin te pakotitte minut ottamaan muodottoman suuren henkivakuutuksen, ja sitten te suunnittelette minun tapaturmaista kuolemaani. |
| 164 |
— Se ei ole totta! huudahti Joan. — Me emme ole vielä suunnitelleet mitään. Sinä vain arvailet. Voi, kuinka sinä olet kurja! Nyt minä uskon, että kaikki eurooppalaiset miehet ovat pelkureita. He kerskailevat sivistyksellään eivätkä kykene tappelemaan. |
| 165 |
— Jaa, että kuinka? kysyi Charles ärsyttävästi. — Jos sinä alat perin paljon repiä päätäsi, niin siitä seuraa hiljaisuus. Tämä on kovien miesten maa. Täällä tehdään bisnestä ja tapellaan milloin hyvänsä. Koskas sun senkkasi on viimeksi tutkittu. |
| 166 |
— On, on, koetti Joan selittää. — Se on lähellä Koreaa... Voi hyvänen aika, koettakaa nyt sopia. On niin ikävää, kun sukulaiset tappelevat. Charles, mene istumaan! Ja Jerry, tule sinä minun kanssani keittiöön. Minä autan sinua. |
| 167 |
— Minä rakastan häntä oikealla tavalla... Tämä ei ole enää näyttelemistä, Charles. Tänään huomasin, että rakastan häntä. Jerrylle ei saa tapahtua mitään. Minä tahdon olla hänen vaimonsa niin kauan kuin elän. Charles, tämä on vaarallista leikkiä. |
| 168 |
Jerrystä tuntui kuin hänen ruumiinsa lävitse olisi mennyt sähkövirta. Hän keräsi kaiken tahdonvoimansa ja valmistautui puolustautumaan. Kun Charles astui hänen viereensä ja potkaisi häntä kylkeen, hän ei hievahtanutkaan. Jerry raotti silmiään rihman verran ja antoi miehen työntää hänet kyljelleen. |
| 169 |
Ja lauseensa pisteeksi hän kokeili vaimonsa refleksejä ja puudutti vasarallaan hänen polvensa ja kyynärpäänsä. Joan yritti huutaa apua, mutta Jerry painoi suunsa vaimonsa suuta vasten ja suuteli hänet sanattomaksi. Sitten hän lähti miltei juosten ovelle, tarttui matkalaukkuunsa ja poistui. |
| 170 |
Jotakin tämän tapaista Jerry oli odottanutkin, sillä hän oli jo aikaisemmin havainnut, että Isaac oli optimisti vain tiettyyn rajaan asti. Sen jälkeen hän muuttui realistiksi, joka tahtoi passittaa kaikki väärinpelaajat helvetin rangaistussiirtolaan. |
| 171 |
— Uhrasin kahdeksansataa dollaria praktiikkani mainostamiseen. Ensimmäisinä päivinä meillä oli ruuhkaa ja ansaitsimme hyvin — niin minä kuin sinäkin. Mutta sitten? Niin, sitten sinä otit lipuksesi naisen hameet, joiden perässä olet nyt marssinut viikon päivät. |
| 172 |
— Ja sinä pääsi. Ja potilaat loukkaantuivat niin pahasti, että eivät luvanneet enää koskaan saapua vastaanotollemme. Tein äsken laskelmia ja huomasin, että naimisiin menosi jälkeen olen menettänyt parituhatta dollaria puhdasta rahaa. |
| 173 |
— Ei, Jerry. Sinä olet ajanut itse itsesi. Minä järjestin sinulle loistavan tulevaisuuden, mutta sinä menit naimisiin. Siinä ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta kun sinä vaihdoit praktiikkasi avioliittoon, niin se meni jo vähän liian pitkälle. |
| 174 |
— On, herra. Kyllä, herra. Elokuussa... Aivan niin... Ei ole enää. Ei, hän erosi palveluksestani tänään... Kyllä, herra Karannutko?... En ole nähnyt... Lyönyt — millä?... Vasaralla... Siis päähän?... Kyllä, herra... Ilmoitan heti, herra. |
| 175 |
— Mutta ei siinä kaikki, jatkoi Isaac. — Poliisi haluaa tietää, minkä vuoksi olet karannut kodistasi. Minähän sanoin sinulle äsken, ettei vaimoaan saa jättää, ennen kuin on saanut eron. Ja ryhtynyt maksamaan elatusapua. Ehkä on sittenkin viisainta, että menet kotiisi yöksi. |
| 176 |
Muuan iloinen Magdaleena tarjoutui Jerryn seuraan, mutta jäykänhiljainen aviomies torjui tarjouksen ja suuntasi kulkunsa ovelle, johon oli kiinnitetty nimilappu 'Joan & Jerry Finn'. Heidän nimensä olivat vielä rinnakkain, sulassa sovinnossa ja samalla tasolla. |
| 177 |
Sisältä kuului tavanmukainen jokakodin ääni, joka lähti radiosta. Joan kaipasi hiljaisuutta, hän avasi radion ja muuttui hiljaiseksi. Jerry mietti pitkän tovin: mennäkö vai ei? Lopulta hän oli kuin todistaja, joka ei muistanut mitään, ja avasi rohkeasti oven. |
| 178 |
Charles oli lähtenyt, sillä hänkin harjoitti elinkeinoaan pääasiassa öiseen aikaan, ja Joan oli yksin kotona. Hylätty aviovaimo ei hupmannut miehensä tuloa, sillä hän oli vaipunut kotitekoiseen kiropraktiikkaan, joka vaati suurta keskittymistä. |
| 179 |
Jerry työnsi matkalaukkunsa sohvan taakse ja astui sitten makuuhuoneen ovelle seuraamaan itsekseen opiskelevan opetuslapsensa harjoitusta. Näky oli lumoavan villi, eikä sitä olisi voinut kuvata millään kielellä. Siihen olisi tarvittu vähintään saksofoni tai hanuri. |
| 180 |
— Rakas, selkäni tuntuu nyt paljon paremmalta. Minä uskon nyt sinun parannuskeinoihisi, vaikka Charles sanoikin, että se on pelkkää roskaa. Charles oli muuten kovin vihainen sinulle. Hän uhkasi nitistää sinut, mutta ei sinun tarvitse pelätä. |
| 181 |
— Minkä tähden? Ei minulla ole vähääkään kylmä. Oi, nyt minä ymmärrän! Sinä ujostelet. Voi, kuinka suloinen sinä olet! Jerry, etkö myönnä, että minä olen kaunis? Kun selkäni tulee aivan terveeksi, ryhdyn harjoittelemaan tanssia. |
| 182 |
— Niin. Eihän siinä ole mitään pahaa. Minä luin kerran jostain lehdestä, että työttömyyttä ilmenee aina silloin, kun ihmiset joutuvat pois työstä. Täytyyhän ihmisten joskus levätäkin ja katsoa rauhassa näköradiota. Minä vihaan työtä ja sen vuoksi olenkin niin onnellinen, kun sinä voit nyt olla kotona. |
| 183 |
Nyt meidän ei enää tarvitse lähettää vaatteita pesulaitokseen eikä ottaa siivoojia. Ostamme pesukoneen ja pölynimurin, niin sinä voit pestä ja siivota. Mutta ensimmäiseksi meidän täytyy saada auto. Sinun täytyy käsittää, ettei hieno nainen voi istua rullatuoliin, kun hänet viedään sairaalaan. |
| 184 |
Joan loukkaantui. Hän oli lady, joka ei sietänyt, että hänen tunteillaan pelattiin biljardia. Hän peitti polvensa ja siirtyi puolen metrin päähän miehestään. Samassa hän muisti, että heidän välillään oli joitakin selvittämättömiä asioita. |
| 185 |
— Älä sano veljestäni tuolla tavalla. Hän kertoi tänä iltana, että hänellä on tekeillä suuri bisnes, johon hän tarvitsee apua. Jerry, minä keksin: sinä ryhdyt auttamaan veljeäni. Minä uskon, että teistä tulee silloin hyvät ystävät. |
| 186 |
— Eurooppalaisten on hyvin vaikea ymmärtää koulunkäyntiä, koska heillä on kuulemma niin vähän kouluja. Mutta täällä on toista. Monissa valtioissa on jo koulupakkokin. Se on aivan hirveätä! Pienet lapsetkin pakotetaan kouluun. Heidän täytyy oppia lukemaan ja kirjoittamaan ja pelaamaan palloa. |
| 187 |
— Olethan sinäkin ollut vankilassa, Joan puolustautui. — Kun kerroin Charlesille, että sinä olet ollut useita vuosia linnassa, niin hän muuttui aivan kuin toiseksi mieheksi ja sanoi, ettei Jerry sittenkään ole niin typerä kuin ensin näyttää. |
| 188 |
Jerry säpsähti. Hänellä ei ollut mitään halua tavata miestä, jonka paksua päätä hän oli takonut illalla kuin kuparipannua. Jerry koetti keksiä uusia verukkeita päästäkseen vapauteen mahdollisimman pian. Hän tunsi vaimonsa Ja tiesi liiankin hyvin, ettei Joaniin tehonnut tavanmukainen pikkuveruke. |
| 189 |
Mutta kun Jerry oli mennyt, Joan muisti erään pikku seikan: Jerryllä ei ollut ajolupaa, eikä hän edes kyennyt ajamaan autoa.. Hänellä oli erittäin heikot silmät. Näistä johtopäätöksistä huolimatta Joan ryhtyi valmistautumaan matkalle. |
| 190 |
Pukeuduttuaan huutavanpunaiseen kävelypukuun ja leveälieriseen, mustaan hattuun Joan olisi kelvannut kansikuvaksi mihin lukemistoon tahansa. Hän odotteli Jerryä ja sytytti savukkeen toisensa jälkeen. Samassa hän kuuli porraskäytävästä omituista ääntelyä ja kolinaa. |
| 191 |
— No oli mikä hyvänsä. Mä uhkasin antaa sille helvettiä, mutta eikös se ehtinyt ennen minua. Ja nyt se iski polviini niin lujaa kuin seppä. Eikä sillä hyvä. Se kaappasi pistoolin taskustani, veti hatun silmilleni ja potkaisi mua takapuoleen. |
| 192 |
Juna hiljensi vauhtia, ja neekeri meni avaamaan ovea. Jerry näki ympärillään vain kasvoja. Nauravia kasvoja. Ne muistuttivat loppumatonta virtaa, joka vaihtui jatkuvasti ja pysyi jatkuvasti samana. Samat ilmeet, samat hajut ja samat äänet. |
| 193 |
— Haarlem, toisti Jerry toiveikkaasti, ja hänen mieleensä muistuivat Hollannin ihanat tulppaanivainiot, puukengät, mehevät juustot, sievästi maalatut talot ja hohtavan valkoiset ovet ja portaat. — Haarlem, hän toisti uudelleen. |
| 194 |
Hän sai vastaukseksi ijoisia hymähdyksiä, kapeaa ja leveää hymyä, maailmaasyleilevää sosiaalista naurua. Tuntui kuin New Yorkin kahdeksanmiljoonaa asukasta olisi purskahtanut yhdellä kertaa nauruun. Virta kuljetti Jerryn maan alta kadulle, maanalaisesta tungoksesta maanpäälliseen tungokseen. |
| 195 |
Jerryä tervehdittiin, ja hän vastasi tervehdyksiin. Hollannin lumoavat kukkatarhat olivat kätkeytyneet Harlemin neekereiden sieluihin. He elivät hengessään luonnon vihannissa asunnoissa ja unelmoivat Eedenistä surisevan kärpäsparven ja auringon paisteessa kuivuneen koiranlannan keskellä. |
| 196 |
Jerry työnsi kätensä taskuun ja alkoi tasaisesti täristä. Lompakko oli kadonnut. Hän ryhtyi hermostuneesti kopeloimaan taskujaan ja havaitsi, että myös vasara ja Charlesilta anastettu pistooli olivat löytäneet uuden omistajan. |
| 197 |
— Minulta on varastettu kaikki rahat, hän sanoi sammaltaen. Kahvilanpitäjä ei nauranut enää suullaan ja silmillään, hän nauroi koko leveällä naamallaan, vatsallaan ja hartioillaankin. Ja hänen naurunsa tarttui taaskin asiakkaisiin. |
| 198 |
Jerry loi kaavamaisen yleissilmäyksen pikku kahvilan seiniin, joiden likaiset ja nuhruiset paperit oli peitetty suurilla mainosjulisteilla. Jokaisessa julisteessa oli nauravat kasvot ja jalan korkuinen teksti: KANSALLINEN NAURUVIIKKO. |
| 199 |
— Nyt kai ymmärrätte, minkä tähden nauramme? virkkoi kahvilan omistaja. — Tänään alkoi kansallinen nauruviikko, jonka suojelijana on itse presidentti. On vaarallista olla nyt totinen. Varsinkin meikäläinen joutuu heti epäluulon alaiseksi. |
| 200 |
— Koska se on korkeammalla päätetty. — Isäntä piipahti välillä palvelemaan toisia asiakkaita, ja Jerry silmäili sillä aikaa pöydälle levitettyä sanomalehteä. Etusivua koristi pormestarin nauravat kasvot. Lehden teksti ja ilmoitukset olivat syntyneet kansallisen naurun merkeissä. |
| 201 |
Kymmenet lääkärit olivat antaneet lausuntoja naurun terveellisyydestä. Ministerit ja kongressin jäsenet olivat lupautuneet yksimielisesti nauramaan koko viikon. Mainostoimistot levittivät naurun suurta sanomaa kaikissa ilmoituksissaan. |
| 202 |
Jerry seurasi isäntää kahvilan takahuoneeseen ja tunsi lievää pahoinvointia. Huone oli lyhyesti sanottuna siivoton. Tähän sanaan ei olisi voinut mitään lisätä, ei edes lainausmerkkejä. Mr. Cox riisui paidan yltään ja heittäytyi vatsalleen kitisevälle sohvalle. |
| 203 |
Viides Avenue laskeutui Harlemiin kuin viemäri. Jerry lähti hiljalleen vaeltamaan tämän maailmankuulun kadun alkupäähän. Hän oli aivan kuin pudonnut keskelle suurta huolettomuutta, jossa ei surtu eilistä eikä huomista. Muutamat kerjäläiset pyysivät häneltä ropoa. |
| 204 |
Se osoitti, että hänen ulkoasunsa herätti vielä tiettyä kunnioitusta ja sosiaalista turvallisuutta. Köyhä ja repaleinen ympäristö sai hänet unohtamaan kaikki vastoinkäymiset. Hän tiesi, ettei tämän seudun asukkailla ollut puutetta nälästä — ja kuitenkin he hymyilivät. |
| 205 |
Jerry Finn oli nyt oktaavia alempana kuin eilen. Yksinäinen, koditon ja pennitön. Mutta sittenkään hän ei vielä huomannut luisumisen vaaraa. Jalat nousivat kevyesti, ja kylläinen vatsa johdatti ajatukset uusiin mahdollisuuksiin. |
| 206 |
Suuri puistikko katkaisi äkkiä yksitoikkoiset talorivit. Jerry hidasti askeleitaan ja antoi katseensa levätä näkymissä. Satoja paljasjalkaisia neekerilapsia telmi pölyisellä aukiolla. Lohduttomassa maisemassa ei ollut muita valopilkkuja kuin heidän vaU koiset hampaansa ja välkkyvät silmämunat. |
| 207 |
Aukion laidassa oli pikku kumpareita, joilla kasvoi kastanjoita ja jalavia, matalia marjakuusia ja seljapensaita. Harlemin mustaa puutarhaa sanottiin Pusuparkiksi. Sen runottomassa helmassa oli alkanut monta runollista romanssia, mustien ja turpeiden huulien toimiessa puhemiehinä. |
| 208 |
Illan hämärtyessä saattoi ohikulkija nähdä avioliiton kaunissanaisen johdannon, tytön ja nuorukaisen, joiden kasvot sulautuivat toisiinsa ja musteenmustaan yöhön. Päiväsaikaan ohikulkija pysähtyi silmäilemään näytelmän finaalia: lapsiparvea, jonka sukujuuret johtivat Afrikkaan. |
| 209 |
Jerry jätti kadun ja poikkesi puistoon. Kuloutunut nurmikko lepäsi tyhjien säilyketölkkien, jätepaperien, pullojen ja hylättyjen vaateriepujen suojassa. Oikealla oli pieni kallio, jonka kupeella istui mustia äitejä sylilapsineen. |
| 210 |
Vieras siirtyi vaistomaisesti penkin toiseen päähän tehdäkseen tilaa Jerrylle. Jerry istuutui ja havaitsi vasta nyt, että miehen kädessä oli kirja, jonka sivumerkkinä hän piti sormeaan. Jerry loi varkain silmäyksen kirjan kanteen ja melkein säpsähti. |
| 211 |
— Olimme tunteneet toisemme pari päivää, kun menimme naimisiin. Se oli vaimoni kolmas ja minun ensimmäinen avioliittoni. Hän oli verraten kaunis nainen, harrasti maalausta, vähän musiikkia, kirjallisuutta ja muistaakseni taidetanssiakin. |
| 212 |
— Ei, hyvä ystävä! Ei sinne päinkään. Sehän ei olisi ollut petos eikä mikään näinä päivinä. Minun rikokseni oli paljon suurempi. Kun tutustuimme toisiimme, uskottelin Annielle, että olin ammatiltani muurari. Tehän tiedätte, Mr. |
| 213 |
Finn, kuinka hyvin palkattuja ammattimiehiä muurarit ovat. Mutta Annie alkoi epäillä minua, kun viikkoansioni olivat niin pienet. Hän palkkasi yksityisetsivän vakoilemaan puuhiani, ja niin minut sitten paljastettiin. Koska en ollutkaan hyväpalkkainen muurari, niin oikeus myönsi heti eron. |
| 214 |
— Tässä maassa vietetään aina jotakin, virkkoi Mr. Minwegen mietteliäästi. — Joskus tuntuu siltä kuin ihmiset eläisivät vain viettääkseen — mitä, sillä ei ole väliä. Kunhan vai vietetään. Erilaisten kuukausien, viikkojen ja päivien vietto on jo nyt syvästi istutettu kansalliseen elämään. |
| 215 |
Tyttö jätti penkillä istuvat rauhaan ja kipusi kalliolle, jonne oli kerääntynyt suuri joukko mustia naisia ja miehiä nauttimaan syyskesän viimeisistä hellepäivistä. Jerry jäi tuijottamaan tytön jälkeen, ja hänen aivoissaan syntyi surrealistisia kuvioita. |
| 216 |
— Olette kovin vakava, Mr. Finn, virkkoi hänen penkkiystävänsä. — Kansallinen Nauruviikko ei olisi hullumpi ajatus, ellei siihen sekoitettaisi niin paljon hammastahnaa, tekohampaita ja väkijuomia. Minun tohtorinväitökseni käsitteli muuten naurua ja sen aihetta. |
| 217 |
— Biologisesti on naurun tarkoituksena siis sielun vapautuminen sisäisistä jännitystiloista. Jokainen normaali ihminen nauraa, ja naurullaan hän paljastaa oman sisäisen minänsä ja tietysti myös hampaansa. Nimittäin silloin, kun ne ovat ehyet ja kaikin puolin sopivat. |
| 218 |
— Naurun psykologia paljastaa ihmisen — uimarannallakin — hänen hyvät ja huonot puolensa. — Naura, sanovat psykologit, ja minä sanon, mikä sinä olet. — Mille me sitten nauramme? Naurun aiheeksi riittää kaikki. Ja juuri sillä, missä ja mille ihminen nauraa, hän riisuu itsensä alastomaksi. |
| 219 |
Pessimistitkin nauravat, koska koko elämä on heidän mielestään vain naurettavaa arpapeliä. Nykyaikaiseen elämäntyyliin kuuluu nauraminen kaikissa tilaisuuksissa. Kun pappi ruumiinsiunaustilaisuudessa kertoo muutamia kaskuja, niin kuulijat tietenkin nauravat. |
| 220 |
— Suurenmoista! Sittenhän minä voinkin vielä jatkaa. Nykyaikainen psykologia on erityisesti keskittynyt elämän pintailmiöihin. Tämä onkin luonnollista, koska elämämme on niin pinnallista. Mitä tulee minun erikoisalaani, niin se voi joskus vahingossa tunkeutua pintaa syvemmälle. |
| 221 |
— Jokaisella ihmisellä on siis oma tyypillinen naurunsa. Sen huomaa parhaiten silloin, kun hänen naurunsa ei ollenkaan sovi tilanteeseen. Maailmaa lähestyvä tyyppi nauraa luontevan vapaasti ja vilpittömästi, kun sen sijaan maailmaa vierova tyyppi hörähtää itsekseen ja ikään kuin sisäänpäin. |
| 222 |
Oman luokkansa muodostavat ne ihmiset, jotka kykenevät ja uskaltavat nauraa myös omalle itselleen. Tähän lajiin kuuluvat suuret kirjailijat, filosofit ja taiteilijat. Heidän naurunsa paljastaa paljon — koko maailmansirkuksen ikuisen komiikan. |
| 223 |
— Sitten teillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä hiilikaivokseen tai liittyä hoboihin. Jos menette hiilikaivokseen, on aina olemassa kaksi mahdollisuutta: joko joutua työttömäksi tai kuolla kaivosonnettomuudessa. Jos taas liitytte hoboihin, niin tarjolla on kymmeniä mahdollisuuksia. |
| 224 |
— Eikö mitä! huudahti psykologi. — Te vain olette kriitillinen. Jokainen ihminen uskoo. Epäilijäkin. Miljoonat ihmiset uskovat, että maapallo on pyöreä, koska he ovat joskus sattuneet näkemään pallokartan. Amerikan hobot uskovat ikuiseen vaellukseen, koska maantie on aina pettämätön. |
| 225 |
Jerry huokaisi. Hän tarvitsi varmuutta, hivenen varmuutta. Hän oli aina koettanut olla uskollinen unelmilleen, mutta sittenkin ne pettivät hänet. Mr. Minwegen houkutteli häntä maankiertäjäin joukkoon ja puhui käytäntöön sovelletuista unelmista. |
| 226 |
— Amerikka on monessa suhteessa edelläkävijämaa, lausahti sielutieteilija. — Missään muualla ei ole niin hyvin järjestäytyneitä maankiertäjiä kuin meillä. Hobot eivät ole koskaan kodittomia, koska he ovat aina matkalla. Tämä ei ole pelkkää teoriaa, Mr. |
| 227 |
Keitaassa oli kymmenkunta metrin korkuista peltipyttyä, joihin talon asukkaat kantoivat ruoanjätteitä. Bobo ja Jerry saapuivat liian myöhään, sillä aamun virkut maankiertäjät olivat jo vieneet parhaat palat. Muuan ketterä vanhus oli vielä keräämässä suureen kangaspussiinsa ylijäämäkaloreita. |
| 228 |
— Kyllä siellä kuolee. Minä seuraan sanomalehtiä. Olipa hyvä juttu, että pääsit pois sieltä. Vaikka ei meilläkään nyt enää ole oikein hyvät päivät. Ei tahdo pytyistä löytää kunnon aamiaista. Se johtuu, näetkös, siitä, että me avustamme niin paljon muita maita. |
| 229 |
Jerry vetäytyi vaistomaisesti syrjään ja koetti puolustautua kärpäsparven hyökkäyksiltä. Kun psykologian professori oli syönyt aamiaisensa, he poistuivat Keitaasta ja lähtivät vaeltamaan Radio Cityä kohden. Aste asteelta kadut muuttuivat siistimmiksi ja liikenne vilkkaammaksi. |
| 230 |
Muutamia vuosia sitten Hunterin yliopistossa oli kirjallisuuden professorina Walter Erwin Peck, jonka suurena heikkoutena oli kirjoittaa runoja ja avustaa köyhiä kirjailijoita. Hän julkaisi runoelman 'Ozymandias', josta hänelle annettiin palkkioksi kymmenen dollarin seteli ja lempinimi 'Amerikan Shelley'. |
| 231 |
Walter Erwin Peck pyrki korkeuteen, aineettomaan korkeuteen, mutta vaipuikin huomaamattaan alas. Pullo pullolta. Yliopisto oli tiedonlähde, jossa janoiset oppivat juomaan. Amerikan Shelley kadotti oppituolinsa ja heräsi todellisuuteen Boweryssa. |
| 232 |
Aikana, jolloin polvihameet ja polkkatukka valloittivat maailmaa, Maxwell Bodenheim hallitsi kirjallista elämää huohottavilla runoillaan ja paljastavilla romaaneillaan. Hänelle myönnettiin suuri kirjallisuuspalkinto ja lempinimi 'Amerikan Zola'. |
| 233 |
Hänkin pyrki kartoittamattomaan korkeuteen, mutta vaipui alas. Pullo pullolta. Hän lauloi Greenwich Villagen katuojissa elämän katoamattomuudesta ja kerjäsi laupiailta ihmisiltä ryyppyä käsivarressaan keltainen nauha: 'Olen sokea'. |
| 234 |
Poliisien radioauto risteili kapeilla kujilla ja kehotti slummikortteleiden asukkaita kunnioittamaan oikeutta. Sitten se suuntasi kulkunsa River Avenuen aukiolle, jossa Kansallisen Nauruviikon Boweryn Avustuskomitea jakoi ilmaiseksi nakkimakkaroita ja sämpylöitä. |
| 235 |
Ilta laskeutui Boweryn ylle kuin musta vaate. Kapeilla kujilla hoipertelivat juopuneet pyrkien todellisuudesta kuvittelun ja harhan maailmaan. Jostain kuului lapsen toivoton itku ja vaimon valitus, kun alennustilastaan heräävä perheenisä ryhtyi lisäämään vaikutusvaltaansa. |
| 236 |
He asuivat talossa, jota ei omistanut kukaan. Sitä ei ollut merkitty edes Boweryn asemakaavaan. Talon omistaja oli ollut tyypillinen pommi, jonka perinnöistä ei koskaan riidellä. Hän kantoi ylpeästi lempinimeä Enkeli, kunnes siirtyi enkelten joukkoon kahdeksan vuotta sitten. |
| 237 |
Sen jälkeen hänen talonsa joutui toisten pommien haltuun. Asukkaat tulivat ja menivät, taistelivat urhoollisesti lutikoita, torakoita ja rottia vastaan ja jättivät oman persoonallisen leimansa keittiöön ja talon päädyssä olevan käymälän seiniin. |
| 238 |
Huone ei muistuttanut niitä sieviä keskiluokan koteja, joista julkaistiin värikuvia aikakauslehdissä. Se oli vain muuan Boweryn koti, jota lämmitettiin hiilikamiinalla. Savupiippu työntyi seinästä ulos ja hiilivarastona oli ovensuuhun raahattu tyhjä pianonkuljetuslaatikko. |
| 239 |
Asukkailla ei ollut autoa, ei jääkaappia, ei näköradiota, ei sähkösilitysrautaa eikä verotettavia tuloja. Heillä ei liioin ollut vähittäismaksutiliä Viidennen Avenuen liikkeissä eikä kullalla koristeltuja tekohampaita. He eivät lisänneet kansallistuloa eivätkä vähentäneet työttömyyttä. |
| 240 |
Asumuksessa oli tunnelmaa. Käärme istui omassa nurkassaan ja parsi sukkiaan, Pommi lehteili roskalaatikosta löytämäänsä aikakauskirjaa, ja Kirjailija puhalsi tulta kivihiiliin. Kamiinasta lehahti antrasiitin pistävä katku ja ohut nokipilvi. |
| 241 |
— Ja minä tutustuin kerran erääseen suomalaiseen kirjailijaan, sanoi Kirjailija. — Tapasin hänet Uudessa Englannissa. Kapakassa tietenkin. Hänen nimensä oli Konrad Lehtimäki. Mutta kun hän ei osannut tämän maan kieltä, niin meidän täytyi vain juoda. |
| 242 |
Bobo kaivoi taskustaan keltaisen nauhan ja ojensi sen Kirjailijalle. Tämä muuttui vaiteliaaksi, istahti pöydän ääreen ja alkoi hitaasti mutustella Bobon tuomaa leipää ja savustettua silliä, jotka psykologi oli saanut eräältä kauppiaalta pitkän esitelmän jälkeen ja antamalla pantiksi täytekynänsä. |
| 243 |
— Älä pelästy Käärmeen sanoja, virkkoi Bobo huolettomasti ja löi Jerryä olalle. — Ei hän olisikaan käärme, ellei hänen kielensä olisi niin myrkyllinen. Tällä kertaa hän on kärtyinen sen vuoksi, että pöydässä on savustettua silliä, jota hän inhoaa. |
| 244 |
— Kuulehan, John. Me tiedämme, että sinä olet katkera kaikelle ja kaikille, koska äänielokuva lopetti sinulta niin kuin John Gilbertiltäkin hyvän toimeentulon. Sinun täytyykin olla katkera, koska kuulut tyyppiopin mukaan katkerasti asennoituvaan tyyppiin. |
| 245 |
— En ole lukenut päivääkään psykologiaa. Pelkään kirjoja, koska tuhannet ihmiset ovat lukeneet itsensä tyhmiksi. Ainoa kirja, jota mielelläni katselisin, on pankkikirja, mutta sellaista teosta en ole omistanut yhteentoista vuoteen. |
| 246 |
Vaikka en tunnekaan kirjojen viisautta, uskallan kuitenkin väittää, että Kansallinen Nauruviikko on maamme kauppakamarien ja liikelaitosten ovela mainostemppu, jolla kynitään rahat köyhiltä ja kevennetään rikkaitten pankkitilejä. |
| 247 |
Minulla ei ole mitään syytä nauraa. Jos taas joku laulajapoika siirtyy nurmikon alle, niin ei maksa vaivaa vuodattaa kyyneliä, sillä hetken kuluttua tanssii hautakummulla pari miljoonaa samanlaista laulajapoikaa. On aivan turhaa, että koetat tupata minut jonkin tyyppiputken sisään. |
| 248 |
Olen vain tavallinen, työtön näyttelijä, joka koettaa kiertää elämänsä vaikeudet korkkiruuvilla ja tarttuu pulloon kuin mato haaskan luuhun. Te kaikki kolme — tätä uutta toveriamme en vielä tunne — olette sokeita, umpisokeita. |
| 249 |
Kirjailija Maxwell Bodenheim veti taskustaan sokeannauhan, ja Pommi sitoi sen runoilijan käsivarteen. Sitten Kirjailija pani silmiensä verhoksi tummat sokeanlasit, otti käteensä valkoiseksi maalatun sokeansauvan ja lähti Pommin tukemana ulos. |
| 250 |
— Kenties, mutta hän ei halua muuta kuin oman alansa työtä. Hänen mielestään lyhyt rooli on parempi kuin pitkä leipä. Hän ei käsitä, että aivotyön ja lihastyön päämäärä on aivan sama: mukautuminen ulkomaailmaan. Mutta ei hän ole ainoa tämän tyypin edustaja. |
| 251 |
Greenwich Villagen taiteilijaslummissa on tuhansia taiteilijoita, jotka elävät samanlaisessa ristiriitaisuudessa. Yksi toisensa jälkeen he siirtyvät sitten Boweryyn, jossa heistä tulee pommeja ja hoboja. Ihmisen luisuminen tapahtuu asteittain. |
| 252 |
Jerry katsahti vaivihkaa toverinsa kasvoja. Luisuminen tapahtui totisesti asteittain. Professori Mimvegen ei huomannut, että hänkin oli jo luisunut. Alaspäin oli sittenkin vain yksi askel — pitkä, loiva askel. Jerry ikävöi takaisin Brooklyniin. |
| 253 |
— Suokaa anteeksi, herrat! Olin tosiaan siinä uskossa, että te tunnette minut. Tehän tiedätte, että henkilöt valitaan yhteiskunnallisiin virkoihin yleisillä vaaleilla. Se on kansanvaltaa, eikö olekin herrat? Jos olette kuunnelleet radiota — anteeksi, teillä ei näköjään olekaan radiota. |
| 254 |
— Kaikissa viroissa voi ottaa lahjuksia. Sehän on aivan yleistä. Mutta professori Bromley meni liian pitkälle. Viime toukokuussa hän ilmoitti kahtena päivänä peräkkäin, että on tulossa ankarat rankkasateet, oikea vedenpaisumus, ja että sateista säätä kestää yhtäjaksoisesti kolme viikkoa. |
| 255 |
Mutta kuinka kävi? Päinvastoin! New York sai neljä viikkoa kestävän hellekauden, ja kuivuus oli niin ankara, että New Yorkissa ryhdyttiin säännöstelemään veden käyttöä. Ei ollut ihme, että professori Bromley erotettiin virastaan ja tuomittiin sakkoihin. |
| 256 |
— Hyvät herrat! Älkää lyökö laimin äänioikeuttanne. Taistelkaa kansanvallan puolesta ja antakaa äänenne minulle. Ja kertokaa samalla kaikille tuttavillenne ja ystävillenne, että Harris Klein on ainoa sopiva mies kolmannen piirin kansakoulun talonmieheksi. |
| 257 |
New Yorkin sydämeen huolimattomasti paiskattu Bowery uinui keskiyön kainalossa. Kapeilla kaduilla ja kujilla vaelsi muutamia iloisia Magdaleenoja perin raskain askelin ja ilottomin kasvoin. Jostain loitolta kantautui ratsupoliisin hevosen kavioitten kumu. |
| 258 |
Jerryn uni oli levotonta ja katkonaista. Hän nukkui psykologin vieressä lattialle levitetyllä vuodepatjalla ja antoi mielettömien ajatusten laukata suhteettomien unikuvien pariin. Hänen untensa näkökentässä oli vain pieni keskus: Joanin kasvot. |
| 259 |
Aamuyöllä Jerry ja Bobo heräsivät äänekkäisiin huutoihin. Kirjailija ja Pommi saapuivat yhteisasuntolaan tavanmukaisessa kierteessä. Onni oli potkaissut heitä molemmin jaloin. Muuan juopunut herrasmies oli työntänyt Kirjailijan ojennettuun hattuun kymmenen dollarin setelin. |
| 260 |
Marraskuun alussa alkoivat näköalat kirkastua. Kansallinen vaalitoiminta sai kaikki yhteiskuntaluokat hereille. Kohojen kuningas oli saanut jokin viikko sitten taivaallisen kutsun, ja hänen tilalleen oli saatava kiireesti uusi. |
| 261 |
Chicagosta saapui tieto, että maankiertäjäin kuningas valitaan tulevan joulukuun puolivälissä jostakin Chicagon slummista. Detroit, Boston, New York, Baltimoore, Minneapolis ja Kansas City esittivät ankaran vastalauseen, koska niillä oli omat ehdokkaansa. |
| 262 |
Sen vuoksi jokaisesta keskuspaikasta kutsuttiin edustajat Chicagoon. Boweryn hobojen edustajaksi valittiin entinen psykologian professori Boris Minwegen, joka valtuutettiin myös edustajaksi kruunajaisiin. Bobo ryhtyi heti matkavalmisteluihin: hän kävi antikvariaatista kerjäämässä matkalukemista. |
| 263 |
— Käväisin kerran Detroitissa, ja matka kesti puolitoista vuotta, sanoi entinen kirjallisuuden professori. — Kerran olin nääntyä janoon: en saanut kolmeen päivään ryyppyäkään. Näin kangastuksia ja nälkää. Kim pääsin takaisin Boweryyn, päätin pyhästi, etten koskaan lähde New Yorkin ulkopuolelle. |
| 264 |
Pommi ei jäänyt yksin, sillä Jerryn ja Bobon lähdettyä matkalle pommien asuntolaan ilmestyi heti kaksi uutta asukkia. Toinen oli italialainen viulisti, joka soitti nykyään huuliharppua, toinen taas oli synnynnäinen pommi, sillä hän ei ollut koskaan tehnyt mitään. |
| 265 |
Marraskuun kelmeähkö aurinko sulatteli pakkashuurua puista ja pensaista. Maissivainioiden kellertävä sänki hehkui kuin messinki. Tien varrella raakuivat korpit, lintumaailman musiikkiarvostelijat, ja korjasivat yön runsasta satoa: yliajettuja piikkisikoja ja jäniksiä. |
| 266 |
Matkamiehet havaitsivat, että heidät oli jätetty syrjätielle, sillä he eivät nähneet yhtään mainostaulua. He olivat lähteneet ennen auringon nousua matkalle pikku kauppalasta, jossa olivat viettäneet yönsä jossakin autovajassa, ja auringon suunnasta päätellen kello oli nyt kymmenen paikkeilla. |
| 267 |
Bobo ja Jerry halusivat, sillä he ikävöivät aamiaista ja muistelivat kaiholla Keitaan runsaita peltipönttöjä. Reippain ja toiveikkain mielin he työntyivät pieneen toimistohuoneeseen, jonka seinät oli koristettu vaalimainoksilla. |
| 268 |
— Hyvät herrat, vastasi Bobo kohteliaasti. — Olemme täydellisesti yhtä mieltä kanssanne: tehtävämme on yksinkertainen, mutta samalla kauaskantoinen. Tiedemiehinä meidän täytyy kuitenkin ottaa huomioon tehtävän psykologinen puoli. |
| 269 |
Kysymyshän on nyt tietystä refleksiliikkeestä. Jo entinen opettajani, professori John B. Watson, behaviorismin luoja, hylkäsi kaikki vanhat tutkimustavat, sillä emmehän me voi millään osoittaa objektiivisesti tietoisuuden olemassaoloa eikä tietoisuus siis liioin voi olla psykologian tutkimuskohde. |
| 270 |
Toiseksi introspektio on tutkimusmenetelmänä aivan turha ja arvoton, koska se on aina täysin subjektiivinen. Me haluamme ottaa tutkimuskohteeksemme objektiivisesti havaittavat, elolliset ilmiöt, ihmiset, heidän ulkonaiset käyttäytymisensä, eleensä, tietoiset ja tahattomat refleksit ja ilmaisut. |
| 271 |
— Aivan oikein, sanoi Bobo. — Juuri sitä minä tarkoitin. Emmekä me tyydy yksinomaan kantamaan niitä, me haluamme myös selittää ihmisille, kuinka tärkeätä on saada paikkakunnallemme uusi seriffi. Mutta mennäksemme vielä psykologiaan, niin. |
| 272 |
— Ei minuakaan, vastasi Bobo, mutta turha on valikoida työtä. On tehtävä sitä, mitä tarjotaan. Sitä paitsi ihminen oppii vähitellen kaikkeen. Jos nimittäin opetus on havainnollista. Toimiessani opettajana en koskaan luottanut täydellisesti motoriseen ja akustiseen komponenttiin, vaan — saakeli. |
| 273 |
Lyhyen neuvottelun jälkeen he pääsivät kuitenkin oivalliseen sopimukseen. Bobo suostui kantamaan mainostötterön etupuolella ravintoloitsijan vaatimatonta mainosjulistetta 'Gregory Kallimakoksen hampurilaiset ovat maailmankuuluja'. |
| 274 |
Jerry sommitteli vastausta ja vaikeni. Maantie houkutteli matkaan. He käyttivät vähän väliä peukaloitaan, mutta autot porhalsivat ohitse. Viimein muuan vanhanaikainen henkilöauto, jolla oli sama syntymävuosi kuin Bobolla, hiljensi vauhtiaan ja pysähtyi miesten viereen. |
| 275 |
New Paris oli ihanteellinen pikkukaupunki, jonka asukkaat kuulivat enemmän kuin näkivät, jossa ei koskaan vaihdettu katteettomia sekkejä eikä mielipiteitä, jossa hurskaus kuvastui miesten partaisista kasvoista ja naisten hameenhelmoista, ne kun eivät saaneet olla polven yläpuolella. |
| 276 |
— Rakkaat kuulijani. Me emme saa tuomita ketään tutkimatta. Sen vuoksi esitän, että tutkimme näitä kahta kirjaa. Herkistäkää kuulonne! Luen teille katkelman oikeasta Raamatusta, ja sen jälkeen esitän saman kohdan uudessa ja törkeästi väärennetyssä muodossa. |
| 277 |
— Te kuulitte, rakkaat ystävät, todellisen Pyhän Kirjan sanat. Kuinka voisimme luopua niistä? Mutta nyt sanovat väärentäjät näin: — Katso, rakkaani! Kuinka ihana sinä oletkaan! Silmäsi ovat kuin gasellin päilyvät silmät ja pehmeä hiuspalmikkosi kuin Gileadin vuorten vastakeritty karitsalauma. |
| 278 |
— On kai tarpeetonta jatkaa? Te kuulitte nyt, kuinka törkeästi Trumanin hallitus on väärentänyt Pyhää Sanaa. Ja kun minä vielä sanon, että Pyhästä Neitsyestä käytetään sanaa 'nainen', niin se riittää kai todisteeksi, että väärennys on tapahtunut. |
| 279 |
Mr. Weinberg ohjasi auton kapealle sivutielle, jonka varrella oli ainoastaan oluttehtaiden mainoksia. Pieni kodikas paikka oli nimeltään Little Germany, metsästysmajaa muistuttava maaseudun ravintola, jonka omisti muuan amerikansaksalainen. |
| 280 |
Kun Bobo sai kuulla, että tohtori Weinberg oli psykologi, joka toimi detroitilaisen autotehtaan ammattikoulun suhdekoulutuksen opettajana, hän johdatti heti keskustelun aiheeseen, joka alkoi nukuttaa Jerryä. Tämä tunsi itsensä vain jupisevaksi osakkaaksi, joka oli tiellä kuin köyhä markkinoilla. |
| 281 |
— Asia on järjestetty. Ravintolan omistajan autovajassa on tilaa kahdelle. Mutta ennen nukkumaanmenoa meidän on pestävä pari lattiaa ja korjattava muutamia rikkinäisiä tuoleja. Siis hyvin käytännöllisiä, mutta samalla psykologisesti mielenkiintoisia tehtäviä. |
| 282 |
Tuuli yltyi myrskyksi. Se riuhtoi miehiä edestä ja takaa. Kuiva lumi kuohui villinä pyörteinä ja kohosi aika ajoin korkeina patsaina taivasta kohden. Sinne tänne muodostui peuran korkuisia kinoksia, jotka tyrehdyttivät liikenteen. |
| 283 |
Jerry auttoi toverinsa jalkeille. Myrsky kiihdytti vauhtiaan. Maan ja taivaan välillä ei ollut enää vähäisintäkään rakoa. Tuntui kuin maantien ojat olisivat nousseet kohtisuoraan taivaaseen. Maailma pimeni ja kadotti kaikki ääriviivansa. |
| 284 |
Bobon silmissä oli kuumesairaan loimottava kiilto. Hän oli Jerryä fyysisesti heikompi ja sen vuoksi hän tarrautui vaistomaisesti toverinsa käsivarteen. He olivat vähällä törmätä tien viereen jätettyyn autoon, joka oli puoleksi lumikinoksen alla. |
| 285 |
— Ei vielä. Sinä et varmaankaan ymmärtänyt, mitä tarkoitin. En väitä, että tahtokäsitteellä ei olisi tiettyä kokemusperäistä perustaa, jota me sanomme tahtotoiminnaksi. Mutta nyt ei ole kysymys siitä, vaan selvästä refleksitoiminnasta, jolla ei ole mitään tekemistä tahtoelämän kanssa. |
| 286 |
Jerry katsahti sivulleen ja tunsi mielihyvää: Bobo tyhjensi oluttuoppia iäkkään herrasmiehen seurassa ja esitelmöi melko äänekkäästi nuorisorikollisuuden psykologisista ja sosiaalisista syistä. Ulkona raivosi myrsky ja talopahasen hormeissa ulvoi tuuli. |
| 287 |
— Niin, Mr. Compotti, hän sanoi tyynesti. — Vaimonne kävelystä päätellen hänellä on todennäköisesti jokin vika selässä. Asia on kuitenkin niin, että minulla ei ole laillista oikeutta harjoittaa praktiikkaa muualla kuin New Yorkissa. |
| 288 |
Ottaen kuitenkin huomioon asian vakavan laadun rohkenen tehdä poikkeuksen. Maksua en tietenkään voi periä, mutta te voitte korvata sen jollakin muulla tavalla. Vaikkapa tarjoamalla kevyen illallisen minulle ja toverilleni tai jotakin muuta sen tapaista. |
| 289 |
Ja tapahtui niin kuin sananlaskussa sanotaan: joka kerjää maan kielellä, ei kuole nälkään. Professori Finn siirtyi nyt arvokkain askelin ravintolan yläkertaan, jossa Compotteilla oli sievä asunto, ja ryhtyi tutkimaan emännän nikamia. |
| 290 |
Jerry tarkasteli potilaan käsivarsia ja selkälihaksia ja ymmärsi nyt varsin hyvin, kenen käsissä olivat pikku ravintolan ohjakset. Venytettyään vielä muutaman kerran nuoruutensa sivuuttaneen amatsonin selkää Jerry kehotti potilasta hankkimaan ensi tilassa hoitovälineet: lämpötyynyn ja biljardipallon. |
| 291 |
Mr. Compotti noudatti kehotusta hiljaa vavisten. Jerry ei löytänyt potilaan luisesta selästä minkäänlaista vikaa, joten hän teki johtopäätöksen, ettei Mr. Compotti ollut koskaan vaivannut selkäänsä eikä päätänsä, jossa oli oikeastaan saman verran luuta kuin hänen selässäänkin. |
| 292 |
Mutta Mr. Compottin ei tarvinnut esittää asiaa Adelinalle, sillä professori Minwegen oli jo ennättänyt hoitaa tällaisen pikkuseikan. Kun Jerry palasi alakertaan, hän tapasi Bobon oivallisessa kierteessä. Osa vieraista oli poistunut ravintolasta. |
| 293 |
Jerry kätteli Mr. Tuckeria ja istahti pöytään. Mr. Tucker oli kuusissakymmenissä elelevä miehenvekkuli, ruskeasilmäinen ja hiukan harmahtava. Hänen ikenissään oli runsaasti kultaa, jonka todellisen arvon hän paljasti nauraessaan. |
| 294 |
— Aivan niin, Mr. Finn, virkkoi ruskeasilmäinen presidentti aurinkoisesti. — Suokaa minun selittää, mistä on kysymys. Koulussamme on kolmekymmentä oppilasta, kaksikymmentäkolme poikaa ja seitsemän tyttöä, joiden ikä vaihtelee kahdestatoista seitsemääntoista. |
| 295 |
Tänä syksynä on tapahtunut vain pari pientä järjestyshäiriötä, mutta niissäkään ei ole tarvittu poliisin apua. Koulumme johtokunta on kuitenkin sitä mieltä, että moraali paranee vielä, kun saamme viikon päästä uudet opettajat. |
| 296 |
Mr. Nygaard oli kadottanut illuusiot ja valtaosan hiuksistaan. Tuona iltana hän oli varsin pessimistinen. Hän oli ollut jo toista viikkoa Pine Laken koulussa opettajana ja hautoi itsemurhaa. Se ei johtunut tavanmukaisesta nuoruuden synkkyydestä, sillä hän oli jo lähellä neljääkymmentä. |
| 297 |
Eikä se johtunut liioin epäsäännöllisestä elämästä, sillä hän oli edelleenkin vanhapoika. Ei! Syyt olivat paljon pinnallisemmat. Vapaan kasvatusjärjestelmän nykyaikaiset opetuslapset olivat tehneet päivän viimeisellä oppitunnilla pikku kepposen: he olivat nukahtaneet pulpettiensa ääreen. |
| 298 |
Myrsky oli jo menettänyt osan voimastaan, mutta tuuli oli edelleenkin pohjoisessa. Vihuri piiskasi ikkunaa ja joskus kuulosti siltä kuin ikkunaruutua olisi hierretty hartsipalalla. Mutta opettajain luontoisetuasunnossa, koulurakennuksen toisessa kerroksessa, oli kodikasta ja lämmintä. |
| 299 |
— Joka osaa, se tekee; joka ei osaa, se opettaa. Minä en luultavasti osaa kumpaakaan. Oppilaat pitävät minua narrinaan. Mutta viikon kuluttua tämä poika lähtee. Minun on lähdettävä. Heti kun saan palkkani, lähden. Minun täytyy lähteä. |
| 300 |
Lähdöstä hänen mieleensä muistui perin inhimillinen seikka. Hän veti kevyen aamunutun ylleen, työnsi jalkansa pitkävartisiin päällyskenkiin ja lähti taskulamppu kädessä ulos. Ärtyinen vihuri löi häntä kasvoihin ja tunkeutui vaatteen lävitse kuin syövyttävä happo. |
| 301 |
Pihamaalla oli jalan verran kuivaa lunta, joka kuohui ja narskui kuin perunajauhot. Mr. Nygaard kohotti aamunuttunsa helmoja ja työntyi kiireesti vihertäväksi maalattuun, yhden istuimen kamariin, jonne oppilailta oli pääsy kielletty. |
| 302 |
Mr. Nygaardin sanat hukkuivat tuuleen. Sievästi koverretusta istuinaukosta tuiskutti lunta sisään. Hän sulki aukon kannella ja alkoi ryskyttää ovea. Hän ei ymmärtänyt nykyaikaista huumoria, joka sai hänen ihonsa kananlihalle. Hän tärisi kylmästä ja pohjattomasta kiukusta. |
| 303 |
Kantotuoli keinui kuin villissä aallokossa, ja Mr. Nygaard alkoi: tuntea merikipua. Hän istui kyyristyneenä ja työnsi kätensä polvien väliin. Oli toivotonta rukoilla armoa, sillä se olisi vain puhaltanut uutta intoa kantajain hilpeään mielialaan. |
| 304 |
Näiden valittujen sanojen jälkeen Mr. Tucker poistui. Synkkä ja masennettu Mr. Nygaard ei halunnut seurustella uusien virkaveljiensä kanssa, joiden nukkavieru asu ja kasvojen ahavoitunut sänkipelto toi liian raikkaan tuulahduksen maankiertäjäin kiertokoulusta, vaan meni nukkumaan. |
| 305 |
Aamulla Jerry ja Bobo saattoivat todeta, että Mr. Nygaard oli lähtenyt. Pöydälle oli jätetty kirjelappu, jossa oli lyhyet ohjeet uusille opettajille ja kuivat jäähyväiset. Maankiertäjät saattoivat nyt paremmin tutustua luontoisetuasuntoonsa ja sen mukavuuksiin. |
| 306 |
Vaatekaapeissa oli edellisten opettajain jättämiä vanhoja vaatteita, parranajovälineitä ja kirjoja. He käyttivät luontoisetuja hyväkseen ja muuttivat ulkoasunsa kohtalaisen siedettäväksi. Ruokakaapissa oli pussillinen korppuja, sokeria ja kahvia. |
| 307 |
Kolmekymmentä nuorta silmäparia suuntasi katseensa maailmankansalaiseen. Hieno kuiskausten aalto kulki yli luokan. Vähitellen kuiskaukset kehittyivät hiljaiseksi puheensorinaksi ja viimein niin kovaksi meluksi, että Mr. Tucker poistui luokasta opettajainhuoneeseen Jerryn ja Bobon seurassa. |
| 308 |
— Kylläpä sinä olet suulas. Nouse ylös! Mikä sinun nimesi on? Poika nousi hitaasti, siirtyi pulpetin viereen seisomaan ja työnsi kätensä housuntaskuihin. Hän oli kookas, tumma nuorukainen, jonka ylähuulta koristi pienet viiksenalut. |
| 309 |
Wesley Cathervroodin kasvoille levisi ylimielinen voittajanilme. Hän kaivoi taskustaan kourallisen purukumikääröjä ja alkoi heitellä niitä ympäri luokkaa. Äskeinen Marilyn ryhtyi puuteroimaan kasvojansa ja vaikutti nyt Marlene Dietrichin ilmetyltä kaksoisolennolta: hän oli yhtä raukea ja yhtä väsynyt. |
| 310 |
— Koulun päiväkirjasta käy selville, jatkoi Jerry tyynesti, että teille on viime tunnilla selostettu opetuselokuvan avulla kirjallisuuden olemusta. Voiko joku selostaa lyhyesti, mitä kirjallisuudella tarkoitetaan sanan laajimmassa merkityksessä. |
| 311 |
— Elokuvateatterit ovat nukkumista tai kuhertelemista varten, mutta Vapaan Kasvatusjärjestelmän Instituutissa te saatte nauttia sivistyksen hedelmistä. Muistikirjat ja kynät esille! Nyt ryhdymme tarkastelemaan kirjallisuuden eri lajeja. |
| 312 |
Jerry kääntyi selin luokkaan ja antoi narskuvan liidun koskettaa taulun mustaa pintaa. Mutta hän ehti kirjoittaa vain sanan 'lyriikka', kun jo sai takaraivoonsa epämiellyttävän heittoiskun. Opettajan kädestä putosi liitu ja hän kääntyi hitaasti luokkaan pyyhkien niskastaan punertavaa tomaattimehua. |
| 313 |
— Kuka heitti? kysyi Jerry uudelleen. Ei vastausta. Nuoret leuat jauhoivat vain urhoollisesti purukumia ja syyllisyys kätkeytyi kauniiseen yhteistuntoon. Jerry kääntyi uudelleen selin luokkaan, nosti lattialta liidun ja vilkaisi äkkiarvaamatta taakseen. |
| 314 |
— Ei, Jerry. Minä lupasin Mr. Tuckerille, että hoidamme opettajain tehtäviä viikon päivät. Sinun täytyy oppia uusiin tapoihin, tai oikeammin: sinun täytyy unohtaa kaikki vanhat tavat. Olen varma, että suuttumuksesi katoaa heti, kun alat tutkia sitä introspektiivisesti. |
| 315 |
— Etkö sinä vieläkään usko sitä? Mr. Nygaard oli oikeassa: tämän instituutin oppilaille on puhuttava pistooli kädessä ja kaasunaamari kasvoilla. Koulun päiväkirjasta ilmenee, että täällä ei ole vielä yksikään opettaja ollut viikkoa pitempää aikaa. |
| 316 |
Jerry poistui huoneesta sanaakaan sanomatta. Bobo kohotti olkapäitään ja haroi hetkisen takkuista tukkaansa. Hän suorastaan hekumoi opetuksen innossa. Hän aikoi ottaa oppituntinsa aiheeksi 'Psykologia ja siveysoppi', jota varten hän oli tehnyt jo joitakin muistiinpanoja. |
| 317 |
Herttaisesti hymyillen hän työntyi luokkahuoneeseen, jossa löyhkäsivät mädät kananmunat, tomaatit ja eltaantunut tupakansavu. Oppilaat vastasivat hänen hymyynsä, ja Bobo tunsi saaneensa ensimmäisen konkreettisen kosketuksen opetuslapsiinsa. |
| 318 |
Tunnelma oli vapaa ja välitön, niin vapautunut, että takarivillä istuva nuorukainen, jonka nimi pulpettikartan mukaan oli John Blackfish, suuteli tummatukkaista tyttöä. Päästäkseen opetusaiheeseensa käsiksi Bobo aloitti elettävän hetken tunnelmasta. |
| 319 |
— Hyvät ystävät! Kukaan ihminen ei voi väheksyä suutelemisen merkitystä. Se on ensin vähäinen, merkityksetön tapa, mutta myöhemmin se johtaa pitemmälle. Nykyaikaisessa romaanissa suudelma on kirjan olennaisin osa, jonka ympärille on siroteltu suuri joukko sivuseikkoja. |
| 320 |
Mekaanisesti katsottuna se on painoasia, joka esitetään kuitenkin suullisesti. Voidaan myös sanoa, että se on kahden imulaitteen yhtymäkohta eli kontakti. Kodissanne te varmasti näette pikku siskojen ja veljien saavan suudelmia vapaasti. |
| 321 |
— En yhtään. Minä olen kotoisin Texasista. Texas on Yhdysvaltain jälkeen suurin maa maailmassa. Sen takia siellä ei osatakaan yleisesti lukea ja kirjoittaa. Mutta ei se ole niin tarpeellistakaan, kun jokainen kuitenkin tuntee dollarin. |
| 322 |
Jerry noudatti vapaita tapoja ja nousi pöydästä vaihtamaan ylleen komerosta löytämiään vaatteita. Talonmiehellä ei ollut kiirettä. Hän odotti suojasäätä, jotta ei olisi tarvinnut ryhtyä lumitöihin. Samassa alkoi alakerrasta kuulua kovaa melua ja avunhuutoja. |
| 323 |
— Ohjesääntöjen mukaan minun ei pitäisi mennä ennen kuin kutsutaan. Paitsi silloin, kun kuuluu laukaustenvaihtoa. Mutia viime aikoina on ollut perin rauhallista, perin rauhallista, Mr. Finn. Koulun presidenttikin sanoi jokin päivä sitten, että moraali on nyt nousemaan päin. |
| 324 |
Luokkahuone oli täydellisen sekasorron vallassa. Suurin osa pulpeteista oli säpäleinä, kartat ja taulut oli viilletty puukoilla suikaleiksi ja seinät ja katto töhritty musteella. Kumoon kaadetun taulun alla makasi Bobo, kädet ja jalat sidottuna ja kauttaaltaan tomaattimehussa. |
| 325 |
Steeve Nygaard oli lähtökiireessään unohtanut vaatekomeroon matkalaukun, jonka sisällys auttoi maankiertäjiä pukeutumisessa. He käyttivät hyväkseen kohtalotoverinsa vaatteita ja sulloivat omansa niiden tilalle matkalaukku! ti. |
| 326 |
Professori Minwegen, jonka tohtorinväitöskirja käsitteli naurun psykologiaa, oli vajonnut hymyttömään pessimismiin. Hänen ohimoltaan kivisti, sillä hän ei ollut tottunut polttamaan savukkeita, jotka sisälsivät humalluttavaa marijuanaa. |
| 327 |
— Vesijohdosta tulevaa vettä ei voi juoda, vastasi Jerry. — Se on ruskeata kuin olut ja haisee kuin virtsa. Oppilaat ovat lianneet kaivon. Talonmies kertoi lähettäneensä vesinäytteen Clevelandiin tutkittavaksi, ja sieltä oli saapunut lyhyt vastaus: — Teidän hevosessanne on sokeritauti. |
| 328 |
— Ei ihmisiä sen vuoksi tuoniltakaan. Miljoonat joutuvat vankilaan vain sen tähden, että eivät tunne lakia. Rikoslaki on niin kuin herkullinen makkara: sinä tunnet sitä kohtaan suurta vastenmielisyyttä heti, kun kuulet minkälaisista aineksista se on valmistettu. |
| 329 |
Jerry huoahti. Bobo työnsi talkkirasian epäröiden taskuunsa, otti korppupussin kainaloonsa ja loi Jerryyn kysyvän katseen. Tämä nyökkäsi. Sitten he lähtivät aivan kuin jotakin rikostaan pakoon. Kaksi kunnon opettajaa. Toimetonta, koditonta ja palkatonta. |
| 330 |
He eivät kuuluneet siihen suureen opettajavalioon, jonka tehtävänä oli nukuttaa oppilaat. Heitä ei myöskään voinut rinnastaa yliopistojen professoreihin, jotka joutuivat nuorina ylioppilaina yliopistoon eivätkä koskaan päässeet sieltä opullisesti pois. |
| 331 |
Mies hymähti halveksivasti eikä vastannut. Hän tunsi kuitenkin vaistomaista kunnioitusta niitä ihmisiä kohtaan, jotka kuluttivat elämänsä kasvatustyöhön ja tappoivat itsensä monestikin sivutoimillaan — voidakseen elää paremmin. |
| 332 |
Inhimillinen säälintunne kannusti avunantajia uuteen työnnällykseen. Opettajain kulkuneuvo lähti hirnahtaen uuteen laukkaan. Kunnon kasvattajat eivät kuitenkaan nauttineet vauhdin hurmasta, sillä epämukava istuin alkoi hiljalleen irtautua ja kova räminä pani korvien rumpukalvot koetukselle. |
| 333 |
Bobo ryhtyi avaamaan rautalangalla sidottua suojuspeltiä ja koetti olla nyt kaikkea muuta kuin oma itsensä. Hänen kätensä vapisivat, ja vähän väliä hän kohensi silmälasejaan. Vihdoin viimein hän sai suojuspellin liikkeelle, ja silloin paljastui vika: autossa ei ollut moottoria. |
| 334 |
Hän irrotti kätensä psykologista ja suuntasi nyrkkinsä hänen vavahtelevaan leukaansa. Bobo horjahti ja koetti ottaa tukea luontoisetuautosta, mutta bassoääninen autoilija tempaisi hänet vasemmalla kädellään pystyyn ja suuntasi oikealla kädellään uuden iskun. |
| 335 |
Jerry harppasi ystävänsä avuksi, mutta hän oli tyystin voimaton ilman vasaraa. Koettaessaan suojella ystävänsä sielukkaita kasvoja hän sai huumaavan sivalluksen leukaansa ja potkun palleaansa, lysähti polvilleen ja menetti tuokioksi tajuntansa. |
| 336 |
Aurinko sulatteli lunta ja työnsi hyväilevän säteensä vanhaan autoon, jonka moottori oli varhain aamulla pudotettu koulun kaivoon. Sen hinta sisältyi siihen neljäntuhannen dollarin summaan, josta nuorukainen Wesley Catherwood oli kirjoittanut koulun talonmiehelle sekin. |
| 337 |
Toinnuttuaan iskujen huumasta maankiertäjät hoippuivat autoon istumaan ja hieroivat tunnottomaksi käynyttä leukaansa. Pitkän tuokion he istuivat kuin valtion komitea saamatta mitään aikaan. He olivat rakentaneet pilvilinnoja ilman arkkitehtien apua ja näytelleet roolia, joka ei sopinutkaan tilanteeseen. |
| 338 |
Bobo alkoi mutustella eväspussinsa antimia ja valmistautui muutoinkin matkaan. Hän riisui kengät ja sukat jalastaan, ripotteli varpaiden väliin ja jalkapohjiin sirotetalkkia ja lupasi kävellä iltaan mennessä ainakin kaksikymmentä mailia. |
| 339 |
Auto lähti liikkeelle, ja psykologi huiskutti kättään alakuloisena. Sitten hän lähti hartain askelin eteenpäin korppupussi kainalossaan ja jalkapohjat talkissa. Syystalven aurinko paistoi suoraan kasvoihin ja yöllä satanut lumi häikäisi ja kimmelsi. |
| 340 |
Jerryn näkö alkoi hämärtyä. Se ei johtunut heikoista silmälaseista eikä liian väkevistä juomista, vaan Irene Boldinin hajuvedeltä tuoksahtavasta kädestä, joka aivan kuin huomaamatta sipaisi kiropraktikon hiukan kohmettunutta ja tuulen sierettämää kättä. |
| 341 |
— Oletko sinä aina näin kaino naisten seurassa? hän kysyi hyväilevällä äänellä, ja hänen kasvojensa ilmeet olivat koomillisen ristiriitaiset: hän vaikutti samanaikaisesti seitsemäntoistavuotiaalta koulutytöltä ja kuusikymmentä täyttäneeltä tyttötalon emännältä. |
| 342 |
Mrs. Boldin odotti, että laulaja olisi jatkanut hänen lausettaan, mutta laulaja oli hitaasti ja sisäänpäin lämpiävä, inhimillisesti katsoen hiukan typerä. Tähän kunnialliseen typeryyteen oli osaltaan vaikuttanut se, että hänen vaimonsa Joan oli ollut niin kunniattoman aktiivinen. |
| 343 |
Vastapäätä New York Central Systemin rautatieasemaa oli Tonys Bar, jossa matkustajat kävivät nauttimassa lasin viiniä tai pullon olutta ennen matkaa. Kapakan omisti muuan ranskalaissyntyinen Madame, hiottu liikenainen, joka oli jättänyt menneisyytensä Chicagoon kahdeksan vuotta sitten. |
| 344 |
Asiakkaat tulivat ja menivät, ja vain harvat ehtivät juoda itsensä humalaan. Mutta tänä iltana tapahtui poikkeus. Kapakan suosittu kantavieras, Mr. Martin Lurye, joka ainakin pari kertaa viikossa poikkesi ennen matkalle lähtöä nauttimaan lasillisen kuivaa sherryä, ei pitänyt vähäisintäkään kiirettä. |
| 345 |
Mr. Lurye oli tosiaan ihmeissään, ja sen vuoksi hän sai seikkaperäisen ja dramaattisen kuvauksen satunnaisen rahattomuuden syistä. Professori Finn oli lähtenyt autollaan New Yorkista. Chicagoon, nähkääs. Lääkäreiden tavanmukaiseen kongressiin. |
| 346 |
Jerryn silmäripset alkoivat lakaista silmälasien sisäpintaa kuin pikku luudat, ja hän koetti kiireesti vaihtaa puheenaihetta. Hän tiesi kokemuksesta, että paras keino päästä eroon omista valheistaan oli antaa toisen valehdella. |
| 347 |
— Minä taisin jo äsken sanoa, että olen syntynyt Toledossa. Itse asiassa ei sillä ole mitään merkitystä, missä olen syntynyt. Minä olen syntynyt vaimosta ja miehestä niin kuin muutkin ihmiset, ja minulla on herkkä sydän niin kuin kaikilla herkillä ihmisillä. |
| 348 |
Silloin minä hiukan kiihdyin ja vastasin: — Etkö sinä anna oman isäsi juoda rauhassa aamukahviaan? Minä tiedän sinun asiasi: ruinaat tietysti rahaa. Tai sitten olet saanut huonon todistuksen tai kotimuistutuksen. Vai haluatko sinä liittyä jalkapallojoukkueeseen. |
| 349 |
Vaimoni yritti lausua jonkin selittävän sanan, mutta se ei selittänyt mitään. — No, sano sitten, mitä sinä haluat! sanoin pojalleni. Robert katseli kenkiään ja vastasi, että hän aikoo mennä naimisiin jonkun luokkatoverinsa kanssa. |
| 350 |
Vakuutusmies oli jo siinä määrin menettänyt suhteellisuudentajun, että professori vaikutti hyvin suhteelliselta. Mr. Lurye piti aivan luonnollisena, että professori Finn oli maailman etevin psykiatri ja New Yorkin hienostonaiset heikkomielisiä. |
| 351 |
Mr. Lurye oli nyt saavuttanut sen pisteen, jota lääkärit sanovat humaltumisen viidenneksi asteeksi: hän nyyhkytti itsensä nukuksiin. Professori Finn poistui kapakasta arvokkain ja hiukan keinuvin askelin, ja kymmenen minuuttia myöhemmin hän sovitti itsensä rautatievaunun pehmustettuun tuoliin. |
| 352 |
Juna saapui aamunkoitteessa Chicagoon. Jerry oli ollut muutaman tunnin sikeässä unessa, joten häneltä jäi näkemättä paljon mielenkiintoisia nähtävyyksiä. Hän silmäili varhaisaamun maisemaa ja tunsi puistatusta, aivan kuin olisi juonut kalanmaksaöljyä vanhasta saappaasta. |
| 353 |
Näköala oli perin lohduton: silmän kantamattomiin slummeja. Harmaita, maalaamattomia puuröttelöitä, jotka nojasivat toisiinsa kuin sokeat. Hobojen ja pommien luvattu valtakunta, jossa jokainen oli valmis uhraamaan toverinsa elämän isänmaan puolesta. |
| 354 |
Juna hiljensi vauhtiaan, jotta matkustajat olisivat saaneet nauttia nähtävyyksistä. Afrikan viidakkoasukkaiden kankaiset jälkeläiset vaelsivat kapeilla kujilla etsien aamiaispöytään einettä. Ahtailla pihoilla ja portailla telmi mustia ihmistairnia paljain jaloin ja sirkein silmin. |
| 355 |
Hajoamistilassa olevat lautapurtilot pysyivät jalkeilla tiheän pyykkinuoraverkoston avulla. Sukkia, paitoja, housuja, lapsenriepuja ja rintaliivejä. Ne lepattelivat vienossa aamutuulessa kuin hilpeät ja huolettomat leijat ja estivät paksua nokea laskeutumasta suoraan lasten päälle. |
| 356 |
Neekeri alkoi kuorsata. Se oli hänen puolustusaseensa penkille tungeksivia vastaan. Hänen kuorsauksessaan oli harvinainen nuotti, ja hän sai siitä itselleen kaiken ilon. Jerry nousi, jätti Chicago Tribunen penkille ja lähti kaupungille maleksimaan. |
| 357 |
Kaikki tuntui tyhjältä ja tarpeettomalta. Hän ei löytänyt tänä hetkenä mitään selitystä elämänsä tolkuttomuudelle. Minne olen menossa ja miksi? hän kysyi itseltään kuin katkismus, tähyili pilvenpiirtäjäin huippuja ja näki lievää nälkää. |
| 358 |
Jerry alkoi uudelleen rynkyttää ovea. Hän kaipasi vapauteen, raittiiseen ilmaan ja ihmisten pariin. Mutta pelastusta ei kuulunut. Hän oli yhä vain kuin vankilassa, jossa kukaan ei uhannut vuokrankorotuksella eikä ikuisella tulella. |
| 359 |
Mr. Atkeson saapui aseman ulkohalliin ja veti hatun reunan silmilleen välttääkseen nimikirjoitusten kerääjiä. Äkkiä hän pysähtyi ja jäi kuuntelemaan. Jostakin ihmeellisestä kätköstä kantautui ihmeellistä musiikkia. Mr. Atkeson ravisteli päätänsä ja epäili kuuloaan. |
| 360 |
Hän astui pari askelta eteenpäin ja palasi jälleen takaisin. Soitto jatkui. Se oli kaunista ja surullista, juuri sopivan tunteellista kansalle. Mr. Atkeson silmäili ympärilleen ja epäili, että joku matkustaja kantoi povessaan taskuradiota. |
| 361 |
Pikku eriöstä kuului hyvin karkeaa kieltä ja töminää. Ovi oli mennyt jälleen takalukkoon, eikä sitä saanut auki ripaa painamalla. Mr. Atkeson ja Jerry poistuivat lemujen parista ja jättivät poliisin neuvottelemaan Dick Homerin kanssa. |
| 362 |
— Olin matkalla Hollyvroodiin, sanoi Mr. Atkeson, mutta mikään ei estä minua siirtämästä matkaani huomiseen. Niin, Mr. Finn, kuten jo sanoin, soittonne kiinnostaa minua. Jos levytys onnistuu, teidän ei enää koskaan tarvitse alentua kiropraktikoksi eikä opettajaksi. |
| 363 |
— Alabamassa — siellä missä puuvilla kasvaa — oli farmi. Ja farmilla oli työssä nuori tyttö, Mirriäni Nuckerbocker. Kiltti tyttö. Muuan alabamalainen lannoitetehdas järjesti kolme vuotta sitten kauiieuskuningatar kilpailut, ja kuinka ollakaan, Mirriäni Josephine Nuckerbocker tuli voittajaksi. |
| 364 |
Kansallisen Äänilevymusiikkiyhtiön studio oli suuren liiketalon kuudennessatoista kerroksessa. Mr. Atkeson vei Jerryn upeasti kalustettuun työhuoneeseen, jonka ikkunoista avautui perin suppea näköala: pilvenpiirtäjän seinä, harmaa, ikkunaton seinä. |
| 365 |
— Hyvä. Niin kuin jo matkalla sanoin, iskelmähyräilijän äänen ei tarvitse olla suuri, hieman yli oktaavin ääniala riittää mainiosti. Sävelpuhtaus voi vähän horjua, koska silloin syntyy uusi rytmi. Ja nyt me tarvitsemme jotakin uutta, uutta, Mr. |
| 366 |
Hän sulki puhelimen ja heittäytyi uudelleen lepoasentoon. Taskukammansoittaja Jerry Finn jatkoi tulevaisuutensa luomista. Pianon myötäilemänä hän esitti nyt suomalaiset kansansävelmät 'Juokse porosein' ja 'Kukapa sen saunan lämmittääpi'. |
| 367 |
Jerry saapui teknikon taluttamana Mr. Atkesonin huoneeseen ja vaikutti aivan kuin matolääkkeitä ottaneelta. Mr. Atkeson tiesi kokemuksestaan, että iskelmätaiteilijoita ei pidä liian paljon ylistää ennen sopimuk n allekirjoittamista. |
| 368 |
— Teistä voi vielä kehittyä jotakin, Mr. Finn. Ääniteknikko jäi ovensuuhun odottamaan määryksiä ja ohjeita ja ojensi Mr. Atkesonille valmistelomakkeen, johon oli saatava tarvittavat tiedot. Mr. Atkeson ryhtyi silmäilemään lomaketta ja kysyi Jerryltä laulujen nimiä ja säveltäjiä. |
| 369 |
Jerry tunsi sydämessään kipeän vihlaisun, mutta sitten hän muisti, että Bob Pegler oli tehnyt Brahmsin ja Beethovenin musiikista suurenmoista ja kiehtovaa jazzia, joten uusi syntiinlankeemus oli tapahtuva vanhojen perinteiden mukaisesti. |
| 370 |
— Ei, ei, Mr. Atkeson... En voi ottaa tätä vastaan... Hyväntekijä sieppasi sekin takaisin ja kirjoitti uuden. Jerry tuijotti numeroita. Tuhat dollaria oli muuttunut kahdeksi tuhanneksi. Hän ei vastustellut enää. Hän tunsi huimausta ja sulki tuokioksi silmänsä. |
| 371 |
Jerry hypisteli sekkiä ja muisteli Boweryn taiteili j aslummin satoja pikku virtuooseja, jotka kävivät pihoilla soittelemassa ja Keitaassa syömässä. Heitä ei koskaan keksitty. Heidän olisi pitänyt soittaa jonkin rautatieaseman mukavuuslaitoksessa. |
| 372 |
Kun amerikkalainen Mrs. Fortuna ryhtyy potkimaan, jää joka potkusta dollarin jälki. Tämän miellyttävän havainnon teki myös maailmankansalainen Jerry Finn, modernin musiikin ihmeellinen löytölapsi. Kolmessa viikossa hänen levyjään myytiin yli kuusi miljoonaa kappaletta. |
| 373 |
Epidemian kulku oli aaltoilevaa, totesi Jerry, kun Mr. Atkeson ilmoitti eräänä päivänä, että Jerry Finnin levyjen myynti väheni päivä päivältä. Se oli ikään kuin hienotunteinen viittaus, että Mr. Finn voi — jos nimittäin haluaa — poistua Chicagosta ja saapua tarpeen tullen takaisin. |
| 374 |
Jerry sulki puhelimen ja muuttui synkäksi. Kello oli vasta kymmenen, mutta aurinko oli jo kiivennyt korkealle. Jerry avasi ikkunan ja päästi huoneeseen pölyä ja muutamia kärpäsiä. Tänään saapui kevät ja tiedot uusista hinnankorotuksista. |
| 375 |
Menestys oli tappanut toiveet. Hän lähti pohjasta ja heräsi huipulla. Menestyksen salaisuus pysyi tavallisesti aina salaisuutena, koska vain niin perin harvat menestyivät. Jerryn menestys ei ollut enää salaisuus. Jokainen tiesi, että hän oli koonnut sievoisen omaisuuden kovin huolettomalla tavalla. |
| 376 |
— Suokaa minun selittää, Mr. Finn! Kaikki mainitsemani pankit ovat erittäin luotettavia rahalaitoksia. Tunnen niiden tiliaseman kuin omat taskuni. Mutta — ja nyt minä tulen varsinaiseen asiaan, jonka vuoksi rohkenemme häiritä teidän rauhaanne — niiden maksama talletuskorko on vain puolitoista prosenttia. |
| 377 |
— Auttaa teitä, Mr. Finn. Sijoittaa teidän pikku pennosenne niin, että ne ovat varmassa tallessa ja kasvavat runsaammin korkoa kuin muualla. Me emme ole hyväntekijöitä, ei sinne päinkään, Mr. Finn. Olemme vain pankkimiehiä, jotka toimivat tallettajain eduksi ja samalla tietenkin omaksi edukseen. |
| 378 |
— Sitä, Mr. Finn, että teidän pankkikirjallanne voi nostaa tililtänne rahaa vain se, joka tuntee teidän salaisen tunnussananne. Toisin sanoen te itse tai joku teidän valtuuttamanne henkilö. Näin ollen ei ole mitään vaaraa, vaikka pankkikirja sattuisi katoamaankin. |
| 379 |
Rahalla oli kyky puhua ja lopettaa puheet. Mitä vaivattomammin se oli saatu, sitä voimakkaammin se puhui. Vain ne, joiden hallussa oli kyllin paljon rahaa, saattoivat ylimielisesti sanoa, ettei raha ole tärkein tekijä maailmassa. |
| 380 |
Puolen tunnin asiallisen ja erittäin kaunopuheisen esitelmän jälkeen Jerry Finn oli valmis tallettamaan rahansa uuteen pankkiin, jonka nimi herätti luottamusta ja salaista vastenmielisyyttä. Hän seurasi pankkimiehiä ja tunsi ensimmäisen kerran elämässään todellista itsekunnioitusta. |
| 381 |
River Avenuen aukiolla oli jonkin uuden uskonnollisen lahkon ulkoilmakokous, jonka osanottajain kesken arvottiin kymmenen autoa. Jerry sivuutti väkijoukon ja pujahti entisen asuntonsa suojaan. Asukkaat olivat jälleen vaihtuneet. |
| 382 |
Sitten asukit alkoivat kilpailla tiedoillaan, ja heidän mielikuvituksensa hiiva paisutti kaiken jättiläismäiseksi. Tietokilpailu johti vähitellen sanaharkkaan. Seitsemän sormen asukki väitti kuulleensa, että hotellin keittiössä keitettiin perunat viskissä ja pullataikina vatkattiin likööriin. |
| 383 |
Jerry jätti miehet tupruttelemaan sikarejaan ja työntyi kadulle. Aurinko oli jo vaipumassa kivimuurien taakse, ja poliisien radioautot lähtivät velvollisuuskierrokselleen. Boweryn kevätilta himmentyi, mutta Radio Cityssä syttyivät miljoonat neonvalot. |
| 384 |
Jerry sai olla jotensakin rauhassa kaksi päivää. Hän nautti elämän mukavuuksista ja kirjoitteli sekkejä. Ne olivat hänen kirjallisen luomiskautensa ihania hetkiä. Mutta sitten alkoi lempeä rauhallisuus muuttua rauhattomuudeksi. |
| 385 |
Jerry myöntyi kaikkiin ehdotuksiin ja lupasi noutaa Herbertin parin päivän kuluttua. Tuskin Mrs. Howard oli sulkenut oven, kun Amerikan Amatöörimuusikkojen Liiton viisihenkinen lähetystö kävi ilmoittamassa, että liitto oli valinnut taiteilija Jerry Finnin kunniajäsenekseen. |
| 386 |
Jerry astui kylpyhuoneeseen ja aikoi ryhtyä ajamaan partaansa, kun käytävästä kuului kolinaa ja huutoja. Hän kiiruhti ovelle ja jäi kuuntelemaan. Tuntui kuin oven takana olisi painiskeltu tai vedetty sormikoukkua. Samassa kuului jysähdys ja ovi temmattiin auki. |
| 387 |
Joan astui huoneeseen ja sulki oven. Jerry oli hämillään, mutta ei peloissaan. Jokin käsittämätön voima antoi hänelle rohkeutta. Hän oli kuin gladiaattori, jolle rohkeus merkitsi enemmän kuin vaimo, koska hän ei kuitenkaan olisi voinut omistaa molempia. |
| 388 |
Joan oli suurenmoinen nainen. Kerta kaikkiaan. Hän ei ryhtynyt sahaamaan karkulaista tylsillä sanoilla ja syytöksillä. Ei! Hänen kaunis suunsa oli kuin aisatiuku, jonka kieli oli jatkuvasti liikkeellä. Jerry nautti siitä, sillä hän oli rutinoitunut kuuntelija. |
| 389 |
On ihanaa olla nainen, joka on syntynyt kauniina. Ensin olin kovin toivoton, kun hienot maalaukseni löydettiin naapuritalon kellarista. En voi käsittää, kuinka ne olivat joutuneet sinne. Sitten uskoin, että sinä olit lopettanut päiväsi, kun katosit niin kummallisella tavalla. |
| 390 |
Voi, kuinka minä itkin, ihan tosissani minä itkin. Sitten Charles joutui kiinni. Ihan pikku asiasta. Ihmiset ovat joskus niin pikkumaisia. Ja jos ei miehellä ole kylliksi rahaa, hän joutuu vankilaan. Charles sai kolme vuotta. Mutta minä uskon, että lepo tekee hänelle hyvää. |
| 391 |
Kävin tapaamassa häntä eilen, ja hän oli oikein hyvällä tuulella. Hänellä on loistavia suunnitelmia. Heti kun hän pääsee vapaaksi, hän ryhtyy hallituksen palvelukseen. Ulkoministeriö tarvitsee Charlesin tapaisia miehiä, joilla on kokemusta kaikissa asioissa. |
| 392 |
Ja kyllä Charlesilla on paljon muitakin mahdollisuuksia. Hän voi ryhtyä vaikka sanomalehtimieheksi tai upseeriksi tai vakoojaksi. Sano, Jerry, vieläkö sinä rakastat minua? Katsos, rakkaus on aina muodissa. Jerry ei vastannut. Joan teki omat johtopäätöksensä ja jatkoi: — Et. |
| 393 |
Mutta en minä syytä sinua. Eihän mies voi rakastaa samaa naista koko ikäänsä. Vaikka nainen olisi kauniskin. Ja älykäs. Ja lahjakas. Sinä olet nyt suuri taiteilija, josta koko maailma ylpeilee. Euroopassa sinusta ei olisi tullut mitään, koska siellä ei ymmärretä mitään. |
| 394 |
Sinä olet menestynyt, ja minäkin iloitsen siitä. Mutta, Jerry kulta, minulla on myös ollut menestystä. Kahta päivää myöhemmin, kun sinä jätit minut, tutustuin uuteen mieheen. Hän on oikein sivistynyt: hänellä on ainakin kuuden miljoonan omaisuus. |
| 395 |
— Miltonilla on varmasti enemmän. Minä uskallan vannoa, että hänellä on enemmän. Hän antaa joka paikassa kymmenen dollaria juomarahaa ja juo vain skottilaista viskiä. Milton sanoi, että jos sinä suostut heti eroon, hän ottaa minut vaimokseen ja ryhtyy ensi vaaleissa kongressimieheksi. |
| 396 |
— Noh, kaveri, mitä sä olet päättänyt? Suostutkos eroon heti? Sinussa on muuten syy, koska jätit vaimosi oman onnensa nojaan ja rupesit pommiksi. Mulla on tarkat tiedot hommistasi. Mua ei huiputeta. Jos suostut, niin eropaperit päivätään tammikuulle ja sinä olet vapaa heppuli heti. |
| 397 |
Uusien har j äkäisten kunniaksi juotiin malja. Sitten Jerry onnitteli ja hyvästeli Mr. Doroa ja entistä vaimoaan, toivotti heille pitkää ikää ynnä muuta kaunista ja palasi takaisin huoneeseensa, jossa häntä odotti kaksi tukevaa herrasmiestä. |
| 398 |
Nousu huipulle tapahtui nopeasti, mutta kuitenkin asteittain. Alas huipulta oli vain yksi jyrkkä askel. Ristikuulusteluja, allekirjoituksia, juhlallisia lupauksia. Kaikki tuli ja meni huimaavaa vauhtia. Etsivät veivät hänet pankkiin, jonne hän oli pari päivää sitten sijoittanut kaikki varansa. |
| 399 |
Pankin ovi oli lukittu ja suuri toimistohuone autiona. Uutta rahalaitosta oli pidetty avoinna vain kolme tuntia. Sen jälkeen se oli suljettu. Luottamusta herättävät pankkimiehet ja heidän kauniit toimistovirkailijansa olivat kadonneet miljoonan dollarin omaisuus mukanaan. |
| 400 |
Vanha tuttavamme Isaac Rivers vietti sävyisää yksinäisen miehen iltaa näköradion ääressä. Sadistinen rikosnäytelmä, jossa näkymätön murhaaja tappoi uhrinsa kutittamalla ja kuristamalla, synnytti karmivan tunnelman, ja Isaac tarttui pontevasti oluttuoppiin. |
| 401 |
Näytelmän esitys katkesi vähän väliä tupakkatehtaan mainoksiin. Isaac etsi uuden lähetysaseman ja syventyi seuraamaan AI Caponen sadunhohtoista elämää. Hetken kuluttua hän väsyi siihenkin ja etsi jälleen uutta nähtävää. Viimein hän sulki radion ja kääntyi katselemaan itseään. |
| 402 |
Toiset ihmiset elivät ja oppivat, toiset vain elivät. Isaac Rivers kuului viimeksi mainittuihin. Hänen elämänsä oli suurin piirtein tasaista pintaa, jossa oli harvoin suuria nousuja ja laskuja. Hän oli nähnyt, että optimistit perivät maan, ja sen vuoksi hänkin tahtoi olla optimisti. |
| 403 |
Kello läheni kymmentä, ja New Yorkin makuuhuoneessa valmistauduttiin yöelämään. Isaac katseli tuokion ikkunasta kadulle, jossa loppumaton ihmisvirta kiiruhti jonnekin, haukotteli leveästi, loi kutsuvan katseen vuoteeseen ja alkoi verkkaisesti riisuutua. |
| 404 |
Isaac tunsi täyttäneensä kansalaisvelvollisuutensa eikä mennyt avaamaan. Mutta hetken kuluttua koputus uusiutui ja samalla soi myös ovikello. Hän astui perin haluttomasti ovelle ja varasi varmuuden vuoksi puolen dollarin kolikon käteensä. |
| 405 |
Jerry ei vavissut, sillä hän tiesi kyllin hyvin, että kansainvälinen oikeus pitää kahleissa halujen kiihkomielisen ja itsekeskeisen armeijan. Jerry ei myöskään pelännyt, sillä hän tiesi kokemuksestaan, että pelko synnyttää vihaa — ja vihamiehet on yleensä valittava hyvin harkitusti ja varovasti. |
| 406 |
Jerry sulki silmänsä ja huoahti murheellisesti. Mutta paria tuntia myöhemmin hän astui arvokkain ilmein herra Kronikopelosin lelumyymälään ja osti uuden refleksivasaran. Inflaation takia vasaran hinta oli noussut kolmeenkymmeneen senttiin. |
| 407 |
Oli ennen muinoin mies. Se tuli rikoksen alaiseksi ja pakeni metsään rikostansa piiloon. Siellä olisi miehelle ehkä tuho tullut, kun oli paras sydäntalven aika, vaan metsän impi keksi hänet siellä piilemässä ja vei omaan kotiinsa, mikä oli hänellä kaukana metsässä. |
| 408 |
Pääsivät siitä jo omaan maahansa, ja isä poikinensa rupeaa kodissansa elämään niinkuin muinoinkin. Mikko miehistyy yhä ja tulee aikoja myöten aina väkevämmäksi, että oli jo viimein voimaa liiaksikin. Kerran muka lähtee mierolla käymään ja menee siellä muiden poikien, tyttöjen kerällä kisaan. |
| 409 |
Eletäänhän aikaa taas vähäsen, niin Mikko kolmannen kerran lähtee mierolle kisaan ja muiden nuorten kerällä rupeaa koppiselle. Vaan mitenkäs kävikään; kun iski neitiä kopilla, koppi puuttui neitiselle kylkeen, ja kylki väärään meni. |
| 410 |
Poika siinä salpamen alla kimpuilee yhä, kunne pääsee loukustansa viimeinkin, niin kerää Syöjättären jättämät luupalat pataan kaikki ja keittää ne uudestansa rokaksi. Käypi siitä sitten tanhuelle ja kirjuu tovereitansa syömään. |
| 411 |
Pääsi poika viimeinkin salpamen alta, niin keräsi ainoat keiton jätteet, niitä oli luupalasia Syöjätär vähän jättänyt, ja keitti niistä uudellensa rokkaa. Huusi sitten metsästä toisetkin toverinsa syömään, ja ruvettiin ruoalle. |
| 412 |
Oli kolme veljestä, kaksi hyvää, yksi Tuhkamo. Heiltä kuoli isä ja äiti, köyhiksi jäivät. Tulivat siitä kovin murheellisiksi ja itkivät itkemistänsä yhä. Kauan itkettyänsä, käski unissa heitä isä vainaja menemään laivarannalle yöksi hanhia vartioimaan, kunkin aina yöksensä. |
| 413 |
Oli ukko, jolla oli kolme poikaa: kaksi vilkasta ja toimeliasta, kolmas Tuhkimo, nuorin ja perätse kunnoton. Ukko kun oli vanha ja kykenemätön, oli pojillensa jo antanut talon katsannan. Vanhimmat pitivätkin kaikki hyvässä kunnossa, jotta talossa hyvin tultiin aikoihin. |
| 414 |
Ilta kun tuli, oli Tuhkimon oma vuoro mennä isänsä haudalle rukoilemaan. Hämärissä nousikin jo makaamasta ja läksi kalmistoon. Kolme yötä perätysten rukoili siellä hartaasti, viimeissä yönä taas kaivoi isänsä haudasta, aukaisi arkun ja suuteli kuollutta. |
| 415 |
Jonkin ajan kuluttua tuli kuninkaalle suuri huoli. Tytär kävi päivä päivältä kalmakkaammaksi, ja syytä ei tiennyt kukaan. Itse ilmoitti tytär kuninkaalle viimeinkin mielialansa, vaan ei tiennyt itsekään, ketä hän paloi. Kuningas tytärtä naittamaan. |
| 416 |
Odotetaan kuninkaan linnassa tyttären sulhasta tulevaksi; vaan ei näy, ei kuulu. Antaa kuningas ympäri valtakunnan kuulutuksen, jotta ken kihlasi tyttären, sen tulla linnoille häihin. Tuli asia Tuhkimonkin kuuluville, vaan ei hievahtanut paikaltansa, asui vain uunilla. |
| 417 |
Rupeaa siitä jo ukon tytär jäljellensä lähtemään, vaan kuninkaan poika oven korvan oli tervauttanut, niin tytöltä siihen sormus jääpi kädestä. Ei joutanut sitä ottamaan siitä, vaan meni, hevosensa kisallutti patsaasta ja sillä ajaa hurahutti linnan seinän päällitse. |
| 418 |
Lähtee sitten jo ukon tytär linnoilta pois menemään; vaan kuninkaan poika oli tervannut kamanan, niin siihen tytöltä kultainen rengas päästä puuttui. Ei joutanut etsimään sitä, vaan hyppäsi hevosellensa selkään ja ajaa lennähytti koivun luokse. |
| 419 |
Päästyä Syöjättären tyttärestä erillensä kuninkaan poika Tuhkimuksen otti morsiameksensa, ja kulkivat yhtenä sitten haudalla kasvavan koivun luokse. Sieltä saivat kaikenjytyistä eloista sekä hyvyyttä, kolme kuormaa kultaa, toinen verta hopeata, ja kauniin, komean hevosen, jolla ajoivat linnoille. |
| 420 |
Mutta koivukin hävisi samassa, ei jäänyt mitään paikalle. Elivät siellä nyt kotvan aikaa yhtenä, niin lapsen jo uusi nainen kuninkaan pojalle sai. Tulee siitä sana Syöjättärellekin, jotta tytär pojan on saanut; luultiin näet hänen tyttärensä nuorella kuninkaalla olevan naisena. |
| 421 |
Oli mies ja nainen, joilla oli yksi ainoa tytär. Tyttö oli kaunis ja siivo ja sen vuoksi vanhemmillensa ylen rakas. Kuolipa äkkiä häneltä äiti, niin isä meni toisesti naimiseen ja sai tietämättänsä Syöjättären akaksensa. Siitä muuttui tytönkin olento. |
| 422 |
Siihen asti oli isänsä pitänyt häntä kuin silmäteräänsä hellästi, kun oli hänen ainokainen lapsensa; mutta Syöjättärellä oli jo täysikasvuinen tytär entuudestansa, niin vihasi ukon tytärtä aina ensi tulostansa ja vaivasi kaikenmoisella. |
| 423 |
Mutta Tuhkimus kun sai kiukaan ja ohrat asemellensa, läksi toisia vielä jälkeen ja saapi samaa tietä astumaan. Tuleepa vähän matkan päässä se samainen oinas häntäkin vastaan ja pyytää villojansa keritsemään. Tyttö keritsee sen ja saapi villat palkoista. |
| 424 |
Menee siitä vähän matkaa taas, niin tulee se vanha, sauvalla kulkeva ukko hänelle vastaan ja pyytää päätänsä etsimään. Tytön kun oli ukko rukkaa sääli, ei epäillyt ruvetessansa, vaan etsi häneltä pään ja sai sauvan palkoista.. |
| 425 |
Tulipa kolmas päivä, niin linnoille taaskin kerätään rahvasta koolle, ja Syöjätär tyttölnensä niin ikään lähtee kuninkaan pitoihin. Lähtiessänsä särkee entiseen tapaansa kiukaan, kylvää nelikon naurissiemeniä sekaan ja käskee Tuhkimuksen ne sijaltaa, kunne hän pidoista tulee. |
| 426 |
Tyttö taaskin meni äitinsä haudalle, josta sai samanlaisen vitsan kuin ennenkin, ja asetti kiukaan kohdallensa, siemenet nelikkoon. Siitä meni sitten tammeensa, josta sai vaatteet vielä eilisiä etevämmät ja hevosen ylen komean, jolla oli karva kultaa, toinen hopeata. |
| 427 |
No, eipäs mitään. Tuli neljäs päivä, niin laaditaan kuninkaan talossa pidot kuin edellisinäkin päivinä. Pitää muka saada tietoon, keitä on sormus, keitä korvarengas, keitä kultainen kenkä; ja kaikki kerätään taas rujot, rammat, perisokeat kuninkaan linnoille kokoon. |
| 428 |
Siellä löysi vanhemmatkin sisarensa ja tervehti heitä niinkuin sisariansa ainakin; vaan heistä kun oli pahaa se, jotta hän perästä tuli, pitivät siitä vihaa hänelle ja pilkkasivat sisartansa, kun niin huonolle työlle oli ruvennut. |
| 429 |
Tämä kuitenkin kesti kaikkea sitä, ei niin torasanaakaan virkkanut, jos hänelle toiset miten olisivat irvistelleet. Tulipa sitten pyhä, niin läksivät vanhemmat sisaret kirkkoon ja panivat nuorimman sillä aikaa ruokaa keittämään, vaan eivät antaneet kuin yhden pavun ja yhden jyvän vain keiton aineeksi. |
| 430 |
Päästyänsä Syöjättärestä kävi kuninkaan poika Leskiakasta sen kauniin merestä nousseen tyttären ja pani morsiameksensa, josta sitten linnoilla laadittiin häät. Mutta morsiamensa veljen otti vierimmäiseksi mieheksensä ja antoi hänelle puolen hyvyyttänsä, kun niin kauniin sisaren toi. |
| 431 |
Mutta kuninkaan poika tuli surulliseksi kovin eikä tiennyt, mikä avuksi, kun hänelle nainen semmoisia lapsia rupesi saamaan. Nainen puoleltansa kestää kaikkea sitä eikä sano, jos se niin mitä Syöjätär hänelle laatisi, pitää vain variksen poikia lapsinansa. |
| 432 |
Hätäkös siinä nyt ollessa heillä? Eletään kuin muinoinkin talossa. Paistavat sieltä meren saaresta kuin tähti ikään huonukset linnoille, ja linnan väki ihmettelee sitä, kuka siellä moisissa huoneissa asunee, vaan ei saada tietoa keltään. |
| 433 |
Sekös nyt taas emännän puhe ilahutti poikia. Pitivät siinä hänen kanssaan pakinata vuottaen iltaa tulevaksi. Vihdoin illan pimetessä kuulivatkin jo ikäänkuin tuulen huminan ilmassa, ja lintuparvi lentää leuhahti pihalle, heittivät joutsenen ketut päältänsä ja tulivat joukossa kaikki pirttiin. |
| 434 |
Matkaa huomenna kuusi kerjäläistä rannitse, näkevät sillan saarelle menevän ja kulkevat sitä myöten edellensä, kunne taloon tulevat. Siellä naisen poika taas syötteli, juotteli heitä niinkuin eileisiäkin miehiä ja näytteli kaikki, mitä talossa oli, sen ruokaa kasvavan puun ja kultalaitaisen kaivon. |
| 435 |
Aikansa talossa oltua läksivät kerjäläiset pois matkaamaan, niin poika rakkikoiransa taas käski heidän kanssaan linnoille menemään, jotta saataisiin kuninkaan kodista sanomia kuulla. Se saattoikin miehet aina perille saati, jossa haastoivat kaikki, mitä saaressa näkivät. |
| 436 |
Huomenna matkaa yhdeksän kerjäläistä sitä samaa rantaa myöten, tulevat siltaan taas ja kulkevat sitä myöten saareen, jossa naisella ja pojalla talo oli. Heitä siellä kohdellaan samoin kuin edellisiäkin, ja rakkikoira saattaa heitä taas kuninkaan linnaan. |
| 437 |
Sauna kun oli lämmitetty, vietti sitten vaimonsa kylpemään. Astuu kuninkaan pojan puoliso saunatietä, hyppii, hyppii niinkuin ainakin hyvällä eläjä, ja kun tulee saunan ovelle, hyppää taas kynnykseltä veralle, mutta verka petti, ja hän putosi samassa tuliseen kuoppaan. |
| 438 |
Kuninkaan poika ennen läksi kaupungista maalle kävelemään, talonpojan tyttöjä katselemaan. Oli sitten muutamalla leskellä kolme tytärtä, kaunista hyvin ja sievää. Menipä kuninkaan poika saunan seiniviereen, jossa tiesi tytärten sisällä olevan, kuuntelemaan, mitä he haastaisivat. |
| 439 |
Tuli sitten muudan pakitsija siihen heidän taloonsa j a pakkosi ikkunan takana Jumalan nimeen. Pojat käskivät hänet heti tupaan, syöttivät siellä, juottivat miestä hyvästi, ja seulan hopeata antoivat lähtiessä apua. Puisteltiin näet huivia vain, niin tavarata saatiin jos minnäköistä. |
| 440 |
Sen kirjan sieppaa Syöjätär tuojalta, avaa ja lukee sen sukkelasti, ja kun huomaa, mitä siihen on kirjoitettu, luo samalla oikean kirjan kiukaaseen ja laatii toisen sijaan, jossa sanotaan, että koiranpennun on nainen kotona saanut. |
| 441 |
Tästä jo kaikki arvataan, että hän on se kuninkaan pojan nainen, vaan ihmetellään, mistä lienee kädet saanut, kun hän ennen oli käsitön. Nainen silloin selitti senkin, miten häntä hauki oli auttanut, ja puhui asian kohdallensa. |
| 442 |
Sen perässä sai sitten kävelemään, vaan eipä kauas vielä kerennytkään, kun yhdytti Syöjätär hänet tiellä ja rupesi yhteen seuraan. Vähän matkaa kuljettuansa yhtenä, alkoi jo tulla helle heille kävellessä, kun oli ikään paras kesälämmin, ja alkoi vaikeaksi käydä heistä kulkeminen. |
| 443 |
Linnassa asuu kuningas, ja hänellä on nainen; vaan eivät ilmoisessa elämässänsä lasta saa, ei polvenakaan, siitä heillä suru on. Lähtee kuningas laivoilla merelle, menee, laskee merta myöten, niin puuttui laiva häneltä keskimerelle. |
| 444 |
Heidänpä siellä ollessaan ottaa tytär seulan käteensä ja lähtee seulomaan tuhkia kylyyn, löytyisikö tuolta Vetehisen jälkiä mitään. Seuloo, seuloo tuhat tarkasti kaikki, niin löytääkin Vetehisen luuta murusen, kantaa sen kotiinsa ja peittää veljensä pieluksiin. |
| 445 |
Pani sisar sen mieleensä, otti kylystä Paholaisen torahampaan ja sillä veljensä päätä piirtää, niin se siitä kuolee ja viedään maahan kuin ruumis ainakin; vaan torahampan kantoi tyttö käskyä myöten lampiin, niin siitä Paholainen virkosi uudellensa, tuli taasen eläviin. |
| 446 |
Koiratpa kun kotvaan eivät näe isäntäänsä, käypi heille ikäväksi, ja saavat etsimään, mistä tuo löytyisi. Viimein sieltä täältä etsittyänsä tulevat kalmistoonkin, niin sieltä haju nousee heille nenään. Kaivoivat silloin ruumiin maasta ylähäksi ja nuolivat, nuolivat päätä, kunne meni hampaan haava umpeen. |
| 447 |
Pahanen silloin nousi vuoteeltansa ja kävi keittoa katsomaan; vaan huonostipa siellä on ruoan laita, eikä näy edes keittäjätäkään. Meni siitä poikaa katsomaan, onko tuo edes tallella, vaan poikessa oli sekin, huone tyhjänä ihan. |
| 448 |
Päästiinpä perille, niin siellä viimeinkin kävi metson sana todeksi, kultalinnan emäntä ilomielin tervehti veljeänsä, joka nyt oli miehenä taas, syötti, juotti kyllin kumpaakin ja antoi pojalle avaimettoman vakan palkaksi, kun se hänen veikkoansa niin kauan oli elättänyt. |
| 449 |
Aikansa täällä levättyä jätettiin sitten linnan emännälle jäähyväiset, metso otti miehen ja avaimettoman vakan selällensä ja läksi niiden kera lentoon taas. Mentiin, mentiin määrättömiä matkoja, minkä aikaa lienee mentykin, niin alkoi jo uuvuttaa metsoa lopulla. |
| 450 |
Olipa korkea vaara ikään näkyvissä, niin siihen heitti metso vaaran kukkulalle kannettavat selästänsä ja itse lensi tiehensä. Tästäkös miehelle hätä käteen. Hän siinä murheissansa ei tiedä, kunne lähteä, minne matkata; lähteä sitä pitäisi jonnekin, vaan vakka jykeä on. |
| 451 |
Muutamassa kaupungissa oli kuningas, jolla oli kaunis vaimo. Tämä vaimo käveli kerran puutarhassa ja katosi yht'äkkiä. Jälkeensä jätti kolme aivan pientä poikaa, eikä osattu kadonnutta mistään hakea. Siitä kului jo kymmeniä vuosia, ja pojat kasvoivat aikamiehiksi. |
| 452 |
Mitäs siihen; eihän se yksinänsä voinut kiveä kuopasta työntää, täytyi jäädä vuoreen. Siellä alkoi nyt kävellä vuoren sisusta ja katsella kaikenlaisia kapineita joutessansa. Tulipa sitten muutamaan huoneeseen, josta löysi hyvin korean sauvan, niin sitä alkoi hän katsoa ja kummastella, kuin se oli korea. |
| 453 |
Varhain oli mestarikin aamulla valveilla ja tuli samassa katsomaan, mitä oppipoika on aikoihin saanut. Tämä parhaillansa on puhdistamassa kruunua, hankaa, kirkastaa sitä kaikella väen, jotta hiki päästä nousee, ja pahoittelekse, kun on pitänyt sillä lailla liikkua, jotta oikein on siihen katketa. |
| 454 |
Aamulla nousee kuningas levolta ja näkee sen julman rakennuksen rannalla, niin säikähtää pahankelpoiseksi ja ajaa kaiken rahvaansa katsomaan sitä kummaa. Siellä oli itse laiturin teettäjä huoneessansa, ovelle oli panettanut vartijat ja vuoresta tuottanut kuninkaalliset vaatteet ja kruunun. |
| 455 |
Se sitten kapineelta näytti, kun siellä istua kökötti. Jo laittaa kuningas vanhimman poikansa katsomaan, kuka siinä niin kauniissa huoneessa asuu. Se tulee laiturille, vaan ei pysy seisaallansa, kun laituri on liukas kuin syksyinen jää; mennä kompuroipihan polvillansa ja niin pääsee perille viimeinkin. |
| 456 |
Kului sitten viikon päivät, ettei hakuväki löytänyt matkallansa mitään, niin palasivat evästä ottamaan kotiinsa; vaan yötä levättyänsä linnassa pyysivät kuninkaalta taaskin luvan ja läksivät toiseksi viikoksi kadonneita uudellensa etsimään. |
| 457 |
Tallipoika oli kuitenkin vielä elossa. Köysi kun katkaistiin, ja hän pyörryksissä sinkoili maan pinnasta alas, särkyi koko hänen ruumiinsa pahaksi; vaan kun tointui vähäsen, muisti kuitenkin,, että hänellä oli elementin vettä putellissa, ja otti sitä suuhunsa niin virkosi Jarillensa ja tuli terveeksi. |
| 458 |
Oli uudistalo muutamassa metsämaassa, jossa asui vanha mies, jolla oli yksi poika. Tämän talon luona oli suuria koivuja joukko, joissa tavallisesti asui suuret parvet teeriä. Poika pyysi isältänsä lupaa ampuaksensa niitä, mutta isä kielsi aina kovasti, ettei saa ampua yhtään ainoata, vaikka mikä olisi. |
| 459 |
Viimein ei poika enää malttanut varoittaakaan kieltoa, vaan sieppasi isänsä tietämättä jousensa ja ampui yhtä teertä sieltä koivusta, mutta ei osannutkaan oikealle hengen paikalle, jonka tähden teeri pääsi lentoon vielä ja jonkin matkan päässä vasta putosi maahan. |
| 460 |
Poika läksi sitä nyt tavoittamaan ja mieli saadaksensa lintua kiinni, vaan kun pääsi lähelle, niin teeri aina lenteli etemmäksi ja sitä tekoa tehden juoksutti poikaa yhä perässänsä, kunne oli jo virstamääriä loitonnut kotoansa. |
| 461 |
Tästä rupesi nyt poika osoittelemaan kotiinsa, vaan ei tiennyt suuntaa; käydä huppuroi sinne tänne jos jonnekin, vaan ei löytänyt ihmisasuntoa missään. Tuli yö jo, ja poika mieli asettua metsään maata, niin näki samassa Paholaisen juoksevan ohitsensa paeten susia, jotka purivat hänen kantapäitänsä. |
| 462 |
Poika kun arveli asiata, näki hevosensa neuvon hyväksi ja läksi kaupunkiin päin ajamaan niinkuin tamma oli pyytänyt. Sinne tultuansa tuli hän kohta kaikille kaupungin asukkaille tiettäväksi hyvän hevosensa tähden; kuningaskin sai siitä sanoman ja tuli itse katsomaan. |
| 463 |
Tästähän nyt kuningas suuttui silmittömästi poikaan ja käski hänet hirttää paikalla. Ei muuta kun ruvettiin poikaa hinaamaan hirteen kuten käsky oli, vaan poika pyysi kuninkaalta, että saisi vähän soittaa vielä kantelettansa ennen kuolemistansa, ja saatuansa luvan alkaa soittaa minkä ennätti. |
| 464 |
Oli köyhän loismiehen poika talossa ennen kolme vuotta renkinä eikä saanut palkkaa mitään, ruokansa edestä sai vain palvella. Oli siinä talossa jousi sitten, niin poika pyysi sen kolmelta vuodelta palkaksensa, ja isäntä, josta kuitenkin kävi sääliksi poikaa, suostui antamaan, minkä hän pyysi. |
| 465 |
Toiset rengit kuitenkin pyysivät hengen edestä vain päätä pojalta pois. Kuningas oli naimaton mies; hänellä oli morsian toisessa valtakunnassa, vaan ei saanut sitä sieltä, morsiamen vanhemmat olivat hänelle vihaiset, ja isä oli ilmoittanut, ettei hän sinä ilmoisna ikänä vihamiehellensä anna tytärtänsä. |
| 466 |
Oli muinoin ukko ja akka. He eivät lasta saa iässään, siitä paha on mielensä hyvin. No, otetaan leppäpölkky, leikataan metsästä ja pannaan kätkyehen, siinä kolme vuotta tuuditellaan, niin syntyy henki siihen, lapseksi muuttuu se leppäpölkky. |
| 467 |
Leppäpölkky pani sanat ne mieleensä ja sai linnan pihoja kävelemään joutessansa katsellen tarkasti kaikkea. Tuossa näkeekin outoja heti. Kuninkaan nuorin tytär ommeltiin nahkapussiin niinkuin ennen toisetkin sisarensa, ja kuninkaalliset passarit kantoivat hänet siinä pussissa rantaan. |
| 468 |
Kuultuansa tämän menevät ne kolme miestä meren rantaan. Kuka tappoi kolmipäisen käärmeen, se luo tukkuun kolme päätä; kuka tappoi kuusipäisen käärmeen, se luo tukkuun kuusi päätä; vaan kuka yhdeksipäisen käärmeen tuhosi, se taas yhdeksän päätä luo tukkuun, se Leppäpölkky, ja viepi kuninkaalle näkeeksi. |
| 469 |
Ajoivat, ajoivat aikansa, vaan eivätpäs etäälle päässeet, kun tuli jano heille semmoinen, että siihen olivat tipahtamassa; ja siihen laati nyt Syöjätär, käärmeen akka, vesilammin tieviereen heille, jossa oli lipit, tuohiset varoilla kaikki, sen juoda, ken halusi. |
| 470 |
Toiset kaksi miestä kiirehtivät rantaan heti nähtyänsä tämän, vaan Leppäpölkky ennätti edelle heistä ja sai lampia miekallaan kolmitse ristiin lyöneeksi, niin hävisi samalla koko se lampi lippineen päivineen siitä, ja janokin läksi miehistä. |
| 471 |
Leppäpölkky metsää kävelee nyt pahoilla mielin yksiksensä eikä tiedä, mikä neuvoksi, vaan itkee, itkee poloinen suruissansa, kun ei hevostakaan ole, millä kotiin pääsisi. Tuleepa väsymys kävellessä viimeinkin, ja istuutuu siitä kannon juureen lepäämään. |
| 472 |
Leppäpölkky sillä aikaa tallissa on kuitenkin soimen alla yhä ja nousee taas tyttärien pois mentyä piilostaan sieltä ja sivaltaa jo kolmannesti miekallaan kahleita, niin ne siitä nyt poikki menevät, mutta hevonenkin romeutuu ynnä, ja kulkuset helähtävät soimaan. |
| 473 |
No, Leppäpölkky ottaa siitä nyt morsiamensa ja ne toverit kerällä ja lähtee kauniista Kiijoesta soutamaan takaisin. Matkataan, matkataan meritse, venheellä kuljetaan, niin kuka mies kusta niemestä menomatkalla tuli, se siihen nyt läksi. |
| 474 |
Ajetaan, mikä ajetaankin, niin jo päästään Leppäpölkyn kotimaahan, tullaan hänen syntymätaloonsa. Siellä vanhemmat vielä ovat elossa, vaan niin ovat vanhoiksi käyneet poikansa poikessa ollessa, että taatto kirvesvarressa polttaa tulta, emo värttinän päässä. |
| 475 |
Olin minäkin häissä siellä. Annettiin minulle vahainen hevonen, nauriinen satula, herneinen ruoska. Kesti pitkältä pitoja, monta päivää pääksytysten. Tulin tuohon tullessani Riettilän riihen perään; riihi remehtyi palamaan, ja minä sammuttamaan sitä. |
| 476 |
Kuumeessa siinä suli minun heponi, satula meni paistiksi samalla, ja sen kylän äpäreet söivät. Minä ajamaan heitä; vaan koirat usutettiin päälleni, ja niitä kun aloin ruoskallani hosua, sen koirat pureksenteli pilalle. Siihen kaikki menneeksi. |
| 477 |
No, laaditaan sitä laivaa ympäri koko valtakunnan, vaan eihän saada syntymään. Siitä jo rupeavat Tuhkimo Muuritsankin veljet laivan laadintaan. Vanhin veli palkkasi päiväläisiä paljon ja kulki niiden kera metsään sieltä laivan aineita saadaksensa. |
| 478 |
Mitäs siitä; ei malta toinenkaan veli kotonaan olla, vaikka kuuli, miten oli veljelle käynyt, vaan laitakse laivan laadintaan hänkin ja palkkaa apulaisia paljon saadakseen työnsä toimeen. Sille kävi nyt samoin kuin toisellekin; laiva saatiin valmiiksi, vaan ei saatu maalla kulkemaan. |
| 479 |
Lähteepä kolmantena päivänä kolmas veli, se Hölöpoika, vuorostaan metsään niitä yksiä venheen neuvoloita hankkiaksensa hänkin. Hänelle ei kodista annettu evästä mitään, vaan Hölö ei tuosta huolinut, panihan kirveen vyöhönsä ja leipäpalan poveensa ja läksi hiljakseen astumaan. |
| 480 |
No, koettelee nyt kukin tehdä, mitä vain kumminta maailmassa olisi, ja ne kaksi viisasta poikaa lähtevät puolestansa semmoista laivaa valmistamaan, joka purjehtisi maalla ja merellä, niin he sen veisivät kuninkaalle muka. Matkalla tulee metsänhaltija heitä vastaan ja kysyy. |
| 481 |
Lämmitettiin siitä nyt vedet ja lähdettiin kylpemään, mutta, kuningas oli vaskisen saunansa varistanut niin kuumaksi, ettei siellä sietänyt saunata kukaan semmoisessa löylyssä. Poika silloin käski sen viluisen miehen, jonka oli viisi talvea sisällä, edeltä sinne; ja se meni. |
Комментарии
Заезды состоятся 07.02.2021 и 28 либо 21.02.2021.
http://klavogonki.ru/forum/events/19552/page8/#post162
Tallipoika oli kuitenkin vielä elossa. Köysi kun katkaistiin, ja hän pyörryksissä sinkoili maan pinnasta alas, särkyi koko hänen ruumiinsa pahaksi; vaan kun tointui vähäsen, muisti kuitenkin,, että hänellä oli elementin vettä putellissa, ja otti sitä suuhunsa^ niin virkosi Jarillensa ja tuli terveeksi.
А тут откуда-то карет взялся.
Похоже не совсем корректный символ для финского
Финская
Финская